Muutosvoima&Muutostuulet

http://31.media.tumblr.com/139150afd167f394a27947d1bbfe131b/tumblr_n9vo5lMz5m1tihdbgo3_500.gif

Syystuulet ja Niiskuneiti, nauttimassa syystuulista, muistutti yhdestä muutoskyvyistä tärkeimmistä; miten nauttia muutostuulista ja miten omat muutosvoimat vahvistuvat juuri muutostuulissa.
 
Syystuulet muistuttavat jatkuvasta muutoksesta. Syystuulet kertovat uudesta vaiheesta luonnon kierrossa. Syystuulet  hyvästelevät kiittäen kesän ja valmistavat luontoa vastaanottamaan talven. Syystuulet auttavat hyvästelemään menneen ja tervehtimään tulevaa.
 
Luonnossa kaikki tapahtuu kauniisti ajallansa ilman vastustamista. Kuin itsestään ja itsellään vuodesta toiseen vuodenaika vaihtuu. Luonnossa muutosvoimat liikkuvat luonnollisesti ilman turhia huolia ja murheita siitä miten muutos tällä kertaa tapahtuu ja mikä on sen lopputulos. Yksikään puu ei takerru lehtiinsä syystuulessa ja pelkää menettävänsä lehtensä ikuisiksi ajoiksi.
 
Luonnon kiertoa ja sen kasvun vaiheiden päättymätöntä kehää on helppo pitää itsestään selvyytenä. Muutoksen syklisyyttä ja erilaisten kasvuvaiheiden kauneutta on helppo ihailla luonnossa. Itsen kohdalla asia on toisin. Se mitä ihaillaan luonnon kierrossa ja joka on itsestään selvää, niin itsen kohdalla kaikki on toisin.
 
Luonnonlait eivät koske itseä, sillä sehän olisi liian helppoa. Koko muuta luomakuntaa kyllä, mutta ei itseä. Itse kokee olevansa erillinen, jonka pitää pärjätä yksin muutostuulien kourissa ja pelätä lehtiensä menettämistä syystuulissa. Itse pelkää järjettömästi, että jos näistä lehdistä päästää irti, niin mitä kasvaa tilalle tai mitä jos mitään ei kasva tilalle.
 
Se on melkoinen muutosvoima, kun oppii puun lailla antautumaan syystuulille, päästämään irti vanhasta ja vastaanottamaan uuden.
 
Puun ei tarvitse tietää tulevasta ja silti uusi saapuu aina. Puun ei tarvitse kuluttaa energiaansa murheeseen, huoliin ja vääjäämättömän muutoksen vastustamiseen. Puu vain on ja kaikki muu tapahtuu kuin itsellään ja itsestään, antaen sekä saaden.
 
Luonnon syklisyys kertoo kasvun tarinaa antamisen ja saamisen loppumattomana kiertona. Luonto kertoo liikkeessä olemisen voimasta. Muutos on liikettä, joka saa voimansa liikkeestä. Muutos on kasvua, joka vahvistaa uuteen.
 
Puu ei hallitse luonnon kiertoa, ei suunnittele, analysoi, optimoi, eikä suorita jotain luonnon kierron tapahtumiseksi. Puu sallii sen tapahtua ja hyväksyy osansa, osana loppumatonta kasvukehää. 
 
Puu ei mieti, eikä tiedosta muutosta.  Puu ei mieti, että nauttiiko se tästä loppumattomasta kierrosta kuten ihminen tekee. Muutos vain tapahtuu luonnossa ja puulle osana luontoa. Puulle muutos on kasvua suhteessa sen ympäristöön ja siinä tapahtuvaan. Se on joustavaa ja vahvistaa puuta uuteen.
 
Ihminen miettii, tiedostaa ja pohtii, että nauttiiko vai ei. Yleensä ihminen ilmoittaa, ettei nauti ja vastustaa kaikkea, joka tapahtuu kuitenkin.
 
Ihminen kantaa murhetta, huolta ja vastustaa vääjäämätöntä  kasvua.  Kun puu antautuneena kasvun eri vaiheille kerää voimaa, ihminen sen sijaan kuluttaa voimavarojaan ja kykyään nauttia siitä mitä on. Ihminen saattaa, vastustaessaan tapahtuvaa,  kadottaa jopa kykynsä nauttia elämästä ja keskittyy  sen sijaan pohtimaan, että nauttiiko elämästä vai ei.

Sitten ihminen keskittyy pohtimaan sitä, että mistä ei nauti. Ihminen keskittyy kaikella tahdonvoimallaan ja ruokkii juuri sitä, mitä ei haluaisi lisää elämäänsä. Ihminen käyttää kaiken  tahdonvoimansa ja keskittyy uudelle avautumisen vastustamiseen. Uupuneena ihminen sitten ihmettelee, että miksi kaikki elämään kaivattu tuntuu pakenevan yhä kauemmaksi, ja lopulta saavuttamattomiin.
 
Ihminen on unohtanut, että takertumalla vanhaan ei ole mahdollista elää nykyhetkestä nauttien. Eikä ole mahdollista saavuttaa sitä joitain uutta, jota kaipaa. Ihmisellä on myös kyky muistaa. Ihminen voi muistaa aivan kaiken, kun todella katsoo puuta ja näkee puun syystuulessa. 
 
Ihmiselle muutoksen matkassa oleminen ja kasvun vaiheiden hyväksyminen ei ole aina helppoa, sillä kasvu haastaa meidät kohtaamaan itsestä ne kohdat, jotka ovat meille arimpia ja herkimpiä. Syystuulet haastavat ihmisen päästämään irti vanhasta ja toimimattomasta. Kuitenkin, juuri noissa ihmisen herkimmissä kohdissa, on lupaus kasvusta. Murtumakohdat vanhassa itsessä ovat  aina lupaus kaivatusta uudistumisesta ja väylä siihen johonkin uuteen. Lupaus suurimmasta kasvusta on itsen murtumakohdissa.  Murtumakohdissa on se potentiaali, joka on vain odottanut huomatuksi tulemista ja vapautumista voimana ihmisen käyttöön.

• Tunnustele miten syystuulet juuri tänään haastavat uuteen vaiheeseen kasvussasi ja yhä uudestaan kohtaamaan turvallisen tunnetun sijasta tuntemattoman; mitä huomaat?
• Voisitko puun lailla päästää vanhoista lehdistäsi irti, jotta voit kerätä voimaa uuteen kasvukauteen ja antaa uusien lehtien kasvaa, kun on sen aika? Tunnistatko mikä estää sinua irrottamassa otettasi menneestä ja toimimattomasta? Millä ehdoin olisi lupa sallia itselleen nykyhetkestä nauttiminen ja kaivattu tulevaisuus?
• Syystuulien lailla muutostuulet haastavat kohtaamaan itsen ja löytämään itsessä olevat muutosvoimat. Puulla on kaikki tarvittava muutosvoima itsessään, miksi sinulla ei olisi?