Muutosvoimat ja johtamisen uusi aikakausi

Johtamista myötätunnon ja kanssakulkemisen voimalla?
 
Olin tänään Tekesin järjestämässä tilaisuudessa: "Henkinen johtaminen Suomessa - huuhaata vai hyödyllistä?" Päivä starttattiin käyntiin tutkija Elina Juntusen toimesta, joka oli mukana CoPassion hankkeesta, jossa tutkitaan myötätunnon merkitystä ja vaikutusta mm. johtamiseen. Mukana tarinoimassa oli myös joukko yrityksiä, jotka osallistuvat CoPassion -tutkimushankkeeseen ja kertoivat tarinoita omista kokemuksistaan.
 
Kuulin tarinoita siitä miten kannattaa keskittyä siihen mikä toimii nyt, eikä siihen mikä on toiminut joskus. Kuulin tarinoita siitä miten toiminnan  uudistumista ja kasvua estetään omatoimisesti keskittymällä siihen mitä ei voida tehdä tai mikä ei toimi.
 
Kuulin tarinoita siitä, että myötätunto on, myös työelämässä,
- Yhteyden ja vertaisuuden kokemista arjen toiminnassa, kanssakulkemista
- Läsnä oloa ja avoimuutta toisille ja maailmassa tapahtuvalle
- Oman innostuksen näyttämistä ja toisen innostuksen kuulemista
- Turvallinen inhimillisen kasvun tila, jossa voidaan omasta jakaen ja toisilta vastaanottaen kokeilla uutta, uudistua ja kasvaa
- Tapahtumisen tila, jossa voidaan toimia toisin ja oppia yhdessä mikä toimii nyt
 
Kuulin, että  johtaminen on vertaisena olemista, kykyä innostaa muita, laittaa itsensä likoon ja mahdollistaa toiminnan sekä sellaisten valintojen tekemisen, jotka samalla tukevat kaikkien ihmisten hyvinvointia.
 
Johtamisessa pomoilusta on tullut toimimaton ajatus- ja toimintamalli monestakin syystä. Johtaminen kuten kaikki maailmassa muuttuu suhteessa toisiinsa. Ihmiskäsityksen muuttuessa myös  pomot ja hierarkisuus kuuluvat pysyvästi "Jurasic park" -osastolle, sillä pomoilumallin toimivuus on perustunut sellaiseen ihmiskäsitykseen, jossa ihminen nähdään mekaanisen tuotantoprosessin osana, jossa häntä ohjataan jonkun hierarkiaan perustuvan valta-aseman kautta ja jossa ihmisen arvo määrittyy sen mukaan miten tehokkaasti ihminen suoriutuu ennakolta annetuissa raameissa ja tavoitteessa.
 
Taylorismi ja Fordin autotehtaat olivat aikanaan aikansa juttu, mutta ehkä niistäkin kannattaa päästä vihdoin irti ja keskittyä siihen mikä toimii nyt suhteessa toisiimme ja tapahtuvaan. Toimivan tunnistaa mm. siitä, että kaikkeen tapahtuvaan voidaan suhtautua avoimesti ja mahdollisuuksina johonkin uuteen, eikä vastustamiseen tai mahdottomuuksien listaamiseen  tarvitse enää käyttää resursseja.

Todellisen läsnä olemisen tunnistaa siitä, että se mahdollistaa toiminnan ja sellaisten valintojen tekemisen, jotka toimivat tässä hetkessä.
 
Testaa kumpaan sinä keskityt arjen toiminnassasi siihen mikä on mahdollista ja toimii, vai siihen mikä on mahdotonta ja mikä ei toimi.

---