Näkökulmia muutoksen käynnistymiseen

Päivän teema: Kyky nähdä vaatii avointa mieltä ja sydäntä, mutta mitä se vaatii? Mistä muutos lähtee liikkeelle?

Stephen Hawkingin universumi -ohjelmassa Hawking esitteli itsensä sanoin: "Olen Stephen Hawking. Fyysikko, kosmologi ja unelmoija. En voi liikkua ja puhun tietokoneen välityksellä, mutta mieleni on vapaa. Vapaa tutkimaan ja esittämään tärkeimmät kysymykset."

Olen aina ihaillut Stephen Hawkingin avointa mieltä, kykyä esittää uutta avaavia kysymyksiä ja  kykyä nähdä universumi; kykyä nähdä useita eri maailmoja, rinnakkaisia ja sisäkkäisiä maailmoja sekä äärettömästi kaikenlaisia mahdollisuuksia.

Maailma tarvitsee ihmisiä, jotka rohkaisevat näkemään monin eri tavoin. Ihmisiä, jotka rohkaisevat kurkistamaan oman tunnetun toiselle puolelle ja päästämään irti siitä mitä on pitänyt ehdottamana ja ainoana totuutena. Irti päästämällä yhdestä totuudesta tekee mahdottomista mahdollisuuksista. Silloin syntyy tilaa jollekin uudelle, joka ei olisi vanhassa mahdollista.

Kaikkea olevaa ja tapahtuvaa ei voi aistia silmin. Joskus tarvitaan mielikuvitusta, jotta voi nähdä sen mitä on tai jota ei ole vielä tässä. Joskus tarvitaan sydämen avaamista, jotta voi nähdä sen mikä on jo tässä. Joskus tarvitsemme vain puhdasta luottamusta siihen, että jotakin on muuta ja enemmän, vaikka se ei ole vielä aistittavissa.

Ajatus nousee, että tarvitseeko menettää liikunta- ja puhekykynsä, jotta voi alkaa todella nähdä. Tarvitseeko aina menettää jotain, jotta voi todella nähdä.

Ehkä toisesta näkökulmasta menettäminen onkin jostain tunnetusta irti päästämistä, siitä mikä rajoittaa omaa kykyä nähdä todellisuus monin eri tavoin.

On paljon itse rakennettuja esteitä, joista täytyy päästää irti ennen kuin alkaa havaita olevaa ja tapahtuvaa oman maailmankuvansa äärilaitojen yli. Kun alkaa nähdä toisten maailmoihin ja lukemattomiin mahdollisiin maailmankuviin, niin kaikki tuntuu olevan toisin, vaikka mikään ei ole muuttunut.

Kun vapautuu siitä mikä on rajoittanut omaa näkemistä, silloin herää huomaamaan, että tosi olevan havainnointiin vaikuttaa aina oma historia, omat kokemukset ja suhtautuminen koettuun. Oma suhtautuminen määrittää suhdetta toisiin ihmisiin ja suhteessa koettuun vuorovaikutukseen. Oma maailmankuva ei olekaan ehdoton totuus, vaan se on rakentunut oman kokemisen ja suhtautumisen pohjalta. Sitä huomaa olevansa yksin vastuussa oman elämänsä tapahtumien kulusta ja ilmapiirin luomisesta. Sitä alkaa ymmärtää, että jokaisen maailmankuva on totta ainakin yhdelle, sille joka kokee sen todeksi. Sitä ymmärtää, että jokaisen maailmankuva on ainutlaatuinen ja siten arvokas.

Se alkaa tuntua aika toissijaiselta, että onko yksikään maailmankuva ehdoton totuus siitä mitä on. Tärkeimmäksi muodostuu ihmisten kokema yhteys, hyväksyntä ja luottamus, kun tutustumme kunnioittaen toistemme maailmankuviin.

Kun kykenee näkemään toisessa itsensä, niin ainutlaatuiset maailmankuvat eivät enää erota tai erillistä yhtä muista. Kun omista maailmankuvista jaetaan avoimesti aidoksi koettua, niin alkaa syntyä tilaa, jossa voi tapahtua jotain aivan uutta. Tilaa, jossa kaikkien maailmojen parhaat puolet voivat yhdistyä ja vanhasta toimimattomasta voi turvallisesti päästää irti.

Itsen ulkopuolella tapahtuvaan voi vaikuttaa rajallisesti. Itsen sisäpuolella tapahtuvaan valta on aina itsellä. Ainut kohta, mistä ulospäin vaikuttava muutos voi käynnistyä, löytyy aina oman itsen sisäpuolelta.

Se on ainut ehdoton totuus muutoksessa, jota elämäksi kutsutaan - minun maailmankuvassani.

---