NÄKÖKULMIEN PÄIVITYS MUUTOSVOIMANA, osa II

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1474006697692?jako=312f3509f0055119fa633e0979445ec1&ref=fb-share

Miten voi havaita asioita, jotka ovat liian ilmeisiä tai liian lähellä, jotta ne voisi todella nähdä? Mitä voi tehdä, jotta näkisi, kuulisi ja havaitsisi tutusta uutta? Miten voi saada uusia näkökulmia jo tunnettuun?
 
Minä teen sitä niin, että vien itseni ympäristöihin, jotka ovat minulle vieraita ja joissa käytetään itselle  vierasta kieltä. Sellaiset ympäristöt vähentävät tietämistä, tulkintaa ja silloin syntyy tilaa uudenlaiselle oivaltamiselle ja sekä ylipäätään avoimelle havainnoinnille.
 
Yksi itselleni tuntematon maailma on musiikin maailma sen ammattilaisten näkökulmasta. Käyn mahdollisuuksien mukaan  kuulemassa musiikin ammattilaisten keskusteluita, jotta kuulisin minulle tutun toisin sanoin, näkisin uudella tavalla ja havaitsisin jotain itselleni aiemmin sokeaan pisteeseen jäänyttä. 
 
Viime torstaina Musiikkitalolla, Tunne orkesterisi -tapahtumassa, oli vieraana mm. kapellimestari Dima Slobodeniouk ja aiheena: "Missä vaiheessa tapahtuivat käänteet, jotka johtivat oman tien löytämiseen? Mikä johti viulunjousen vaihtumiseen kapellimestarinpuikoksi? Mitä oli takana, mitä on edessä, missä ollaan nyt?"
 
Dima Slobodenioukin ajatukset musiikista, näkökulmat työstä ja roolista kapellimestarina olivat täynnä hyvää tekeviä sanoja. Parantavia sanoja, jotka koskettivat ja liikuttivat.
 
Hyvää tekevät sanat tunnistaa siitä, että ne voimauttavat toista ihmistä hänen omassa intohimossaan. Joskus jokaisella on tarve kuulla toisen sanoin ja toisin sanoin se, mikä on itselle tärkeintä ja oman intohimon ytimessä.
 
Kun mallitan omaa intohimoani ja jaan siitä havaittua, niin  koen ennen kaikkea olevani välittäjä. Olen välittäjä, joka tarinoi havaitsemaan muistuttaakseen siitä minkä kaikki jo tietävät. Se on ei-tietämistä sekä ei-tekemistä, ja mitä suuremmissa määrin sallintaa. 
 
Kun lähdin näkyvästi liikkeelle oman intohimoni kanssa, niin mallitin muutosta. Nyt mallitan x:ää, koska x:n nimeäminen joksikin pienentää sitä mitä x on ja mitä tapahtuu x:ssä. Minulle x on se tapahtumisen tila, jossa yhteydessä toisiimme alkaa syntyä suhteessa isompaa kuin itse olemme. Siksi jokainen voi nimetä x:ksi juuri sen teeman mikä on itsellä pinnalla, koska se on aina osa x:ää. 
 
Seuraavassa lauseessa Dima Slobodenioukin sanoin sanottuna se mihin kaikki oma intohimoni x:n mallittamisessa perustuu.
 
Dima Slobodeniouk: "Kapellimestarin tehtävänä on välittää tunnetta, jos kapellimestari ajattelee johtavansa tai hallitsevansa orkesteria, sinä samana hetkenä musiikki kuolee."
 
Kapellimestari Esa-Pekka Salosen ajatuksista kertovassa artikkelista, kuulin saman toisin sanoin: ”Ammattiorkesterilla on sisäinen koheesio ja taipumus soittaa hyvin yhteen. Aika usein tilanne oikenee sillä, että pyyhit itsesi hetkeksi kuvasta. Ja annat heidän käyttää omia vaistojaan!”
 
Kannattaa välillä uskaltautua itselle vieraisiin maastoihin ja maailmankuviin, jotta voi löytää jotain uutta omastaan, itselle tutusta, tai muistaa  uudella tavalla jotain, mikä on tärkeää juuri nyt oman inhimillisen kasvun kannalta.

---