Omalla polulla

"Difference between giving up and letting go:
Giving up reduces your life.
Letting to expands it.
Giving up is imprisoning.
Letting go is freeing.
Giving up is self-defeat.
Letting go is self-care.
Letting go is releasing what no longer serves you.”
Di Risebopough, Find your courage

Katsoin jokin aikaa sitten elokuvat: ”Niin kuin taivaassa” ja ”Niin myös maan päällä”. Molemmissa elokuvissa on voimakkaasti esillä oman aidon itsen ilmentämisen teema. Elokuvissa kuvataan voimakkaasti sitä miten ulkoinen ympäristö, ympärillämme oleva yhteiskunta, voi hyökätä oman itsemme ilmentämisen muotoja vastaan, jos se poikkeaa totutusta ympärillämme.
Yhteiskunnalla tarkoitan ulkopuolellamme olevia sääntöjä, arvoja ja uskomuksia, jotka ovat muuttuneet yleiseksi totuudeksi jonkin joukon sopimuksesta.

Yhteiskunta saattaa torjua kaikkea uutta ja totutusta poikkeavaa, vaikka se olisi kuinka yhteisesti kohottavaa ja auttaisi meitä kosketuksiin oman sekä toistemme kauneuden kanssa, saattaisi meidät yhteisen äärelle ja yhteyteen toistemme kanssa. Yhteiskunta saattaa jopa hyökätä ja haastaa yksilön olemassa olon oikeuden: ”Kuka sinä luulet olevasi? Kuka haluaa tai tarvitsisi sinun ajatuksiasi, uskomuksiasi ja kirjoituksiasi?” Mitätöinnin voimalla pyritään saamaan loppumaan toiminta, joka horjuttaa jonkun joukon luomaa käsitystä siitä miten asiat ovat oikein ja totta.

Syntyy tilanteita, joissa ulkoinen haastaa meidät: Valitsemaan yhteyden itseemme, siihen mitä aidosti koemme ja sen ilmentämiseen. Tai antamaan periksi, luovuttamaan pelkojemme edessä ja sopeutumaan joukkoon. Sopeudumme joukkoon, johon emme kuitenkaan koe kuuluvamme. Jos luovutamme ja jätämme kohtaamatta pelkomme niin me vähenemme, kavennamme omaa elintilaamme ja uhraamme elämänvoimaamme.

Pelkojen edessä periksi antaminen on itsepetosta.
Jos päästämme irti peloistamme ja kohtaamme sen mitä on niin laajennemme, vapautamme itsemme. Peloista irtipäästäminen on aidosti oman itsen hyvinvoinnista huolehtimista. Kannattaa vapauttaa itsensä sellaisesta, joka ei enää palvele omaa aitoa hyvinvointia. Rohkeutta on kuunnella ja valita sydämellään, eikä peloillaan.

Kannattaa oppia erottamaan toisistaan luovuttaminen ja irtipäästäminen. Kannattaa oppia erottamaan sydämen ääni ja pelon huuto. Kannattaa oppia valitsemaan, sillä kukaan ei koskaan valitse puolestasi. Valitsematta jättäminen on myös sinun valintasi.

Oman sydämen polulla kulkeminen on elämän mittainen matka, jolla rohkeus kasvaa, vaikka pelot eivät häviä. Oman sydämen polulla voi kulkea pelkäämättä, vaikka pelot ovat yhä olemassa. Pelon tuhovoima häviää vanhojen merkityksien muuttuessa. Pelkokin muuttuu voimavaraksi, kun ymmärrämme, että pimeä on osa valoa. Ei kannata pelätä oman pimeänsä kohtaamista. Pimeytensä kohtaamalla voi nähdä paremmin valonsa ja sen, ettei ole koskaan yksin pimeässä.
​
Brené Brown (Epätäydellisyyden lahjat, unohda ulkoiset paineet ja ole oma itsesi) kehottaa elämään täydellä sydämellä ottaen vastaan epätäydellisyyden lahjat ja päästämään irti täydellisyyden harhasta. Täydellisyys on vain harha, joka estää meitä olemasta kokonaisia ja elämään täydesti koko sydämellämme.