"Optimismi on paras tapa nähdä elämä." - Onko todella?

”Optimismi on paras tapa nähdä elämä.”
 
Törmäsin mietelauseeseen, että optimismi on paras tapa nähdä elämä. Onko todella? Hyvinvoinnin luomiseksi on ollut vahvasti tarjolla positiivisuuden näkökulma, sinä ainoana ja oikeana näkökulmana.
 
En ole koskaan oikein pitänyt yhden näkökulman maailmoista. Viihdyn paremmin mahdollisuuksien maailmassa, joissa on tilaa kaikille näkökulmille.  Mahdollisuuksien maailmassa on tilaa myös negatiivisille näkökulmille. Näkökulman laatu ei tee siitä hyvää tai huonoa, vaan sen käyttö ja vaikuttavuus. Negatiivisesta kulmasta katsominen voi olla hyvinkin avartavaa. Ainoastaan positiiviseen näkökulmaan jumittuminen saattaa olla hyvinkin kaventavaa. Elämä on näkökulmakysymys ja positiivisuus on yksi näkökulma muiden joukossa. Uskomuksieni maailmassa uskon moninaisuuden voimaan.
 
Uskon voimamme, henkilökohtaisen hyvinvointimme, syntyvän rohkeudesta ja joustavuudesta testailla moninaisia näkökulmia ja vaihtaa fokusta. Uskon yhteisen hyvinvoinnin kasvavan tuosta samasta lähteestä. Mitä joustavammin pystymme siirtymään näkökulmasta toiseen ja vaihtamaan fokusta, niin sitä enemmän luomme uutta ja tilaa uuden syntyä. Mitä taitavammaksi tulemme näkökulmien testailussa ja fokuksemme siirtämisessä niin sitä enemmän on tilaa mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien väliselle keskustelulle. Silloin olemme liikkeessä, olemme irrottautuneet jo tunnetusta ja lähteneet tunnustelemaan uutta tuntematonta. Tärkeintä on liike, ei liikkeen kauneus ja täydellisyys. Tärkeintä on suuntautua rohkeasti uuteen, keskittyä tekemiseen ja liike sitten asettuu parhaaseen mahdolliseen toiminnan muotoon kussakin hetkessä. Kun ei ole huonompaa tai parempaa toiminnan muotoa, on vain tilanteeseen paras mahdollinen muoto, niin silloin toimintaan käytetty energia on ekologisinta kaikille, itselle sekä ympäristölle.