"Pala kerrallaan hitaasti edetään, ei kiirettä."

Nappasin fb-keskustelusta joogaopettajani lauseen: "Pala kerrallaan hitaasti edetään, ei kiirettä <3 "

Siinä se on kaikki, ihan koko kauneudessaan. Siis tapa, jolla eletään nauttien elämästä kaikkine puolineen. Elämästä nauttiminen ei ole vain miellyttävien asioiden kokemista, vaan kaiken kokemisen hyväksymistä. Elämästä nauttiminen on itsensä armahtamista. Armo on loputtoman keskeneräisen kasvutarinansa kauneuden kokemista. Armo aukaisee meidät kokemaan hellyyttä, kun muistelemme kasvutarinaamme. Se kasvukohta mikä armottomin silmin katsottuna aiemmin nosti meissä häpeän, syyllisyyden tai riittämättömyyden kokemusta. Se sama kasvukohta armon silmin katsottuna nostattaa meissä suuren hellyyden kokemuksen.

Mikä parasta niin ei ole kiirettä mihinkään. Sillä ei ole mitään missä tulla valmiiksi tai päästä perille. Olemme aina aloittelijoita ja keskeneräisiä, sillä kasvu on päättymätön tarina. Sinä et ole valmis koskaan, et edes kuoleman hetkellä. Kuolemankin hetkellä voit olla vain valmis kohtaamaan seuraavan kasvupisteen.

Jos päätät tänään tai olet jo päättänyt, että minä olen valmis ja elämä on nyt nähty, niin ei kasvusi ole ohi. Sinä vain olet sulkenut itseltäsi näköaloja, mahdollisuuksia, vaihtoehtoja. Sinä olet vain pienentänyt tilaasi olla, elää ja hengittää. Sinä olet päättänyt olla vähemmän kuin olet.
Silti kaikki on hyvin. Silti ei ole kiirettä, sillä elämä tapahtuu koko ajan ja se kutsuu sinua koko ajan tanssiin mukaan. Elämän avoin tanssiin kutsu on koko ajan voimassa. Elämä odottaa alati, että uskallat tarttua sen ojennettuun käteen ja antautua tanssille. Saa tulla arasti. Saa tulla salaa. Tule juuri sellaisena kuin olet. Tule juuri niin pienesti kuin pystyt.

Sinä olet aina tervetullut. Sinulle on aina paikka täällä. Sinua on odotettu. Sinä riität juuri sellaisena kuin olet.
​
Joskus rohkeista avosydämisistä lapsista kasvaa arkoja aikuisia. Saa olla arka, jotta voi taas kasvaa rohkeaksi.