Pienten ja isojen karhujen nuotiopiirin kasvutarina

Ymmärsin juuri kuinka laaja karhujen nuotiopiiri onkaan ja kuinka paljon väkeä täällä onkaan. Minä en vain nähnyt aiemmin sitä. Olin unohtanut, että mitä kaikkea täällä onkaan ja kuinka paljon meitä onkaan.

Ensin siellä olin vain minä. Tarvitsin aikaa tutustuakseni itseeni jälleen ja muistaakseni kuka olen. Sitten sinne tulivat eläimet tai eläinhahmot, joiden kanssa on aina ollut helppoa olla. Eläimet hyväksyvät aina ehdoitta kaiken ja jokaisen. Eläimien kanssa pystyin olemaan kokonainen ja kokemaan hyväksyntää. Saatoin olla minä ja vain olla. Pystyin taas hengittämään täysillä. Eläimien kanssa minun ei tarvinnut olla vähemmän, pienentyä, ahtautua toisten asettamiin pieniin odotuksiin ja hengittää vähemmän. En ollut liikaa tai liian vähän. Eläimille minä riitin, enkä ollut liikaa. 

Kun elelin nuotiopiirissä eläinhahomojen kanssa niin aloin muistaa itseni lapsena. Muistin sen rajattoman riemuni, iloni ja ihmetykseni kaiken; mitä täällä onkaan, mitä tämä on ja mitä sitten. Silloin nuotiopiirini palasivat toisenlaiset ystäväni; Nalle Puh, Uppo-Nalle, Peppi Pitkätossu jne. Kaikki ne hahmot, joihin olin tutustunut kirjojen kautta ja joiden kanssa olin leikkinyt monet kerrat aamusta iltaan. Olin lapsena niin innoissani näistä ystävistäni, että loin niitä itse lisää ja kirjoitin tarinoita meidän seikkailuistamme. Silloin minun maailmoillani ei ollut rajoja. Kun maailmoilla ei ole rajoja, niin ei tarvitse mennä mihinkään, ei pyrkiä mihinkään, ei ole kiirettä mihinkään. Sitä vain on ja elämä tapahtuu silti.

Maailmoilleni synnytin rajat, kun aloin oppimaan aikuiseksi. Synnytin myös rajoja itseeni. Loin niin paljon rajoja, ehtoja ja kieltoja, että unohdin itseni. Rohkeasta avosydämisestä ja riemua raikuvasta maailmojen matkaajasta kasvoi arka aikuinen. Arka aikuinen, joka rakensi turvallisuuden kokemusta totuuksilla. Yhden totuuden maailmassa elää paljon meitä arkoja aikuisia. Kun ei ole vaihtoehtoja, ei näkökulmia, vaan on yksi vankkumaton käsitys oikeasta ja väärästä, niin pystyy luomaan jonkinlaisen järkevyyden ja turvallisuuden illuusion. Arat aikuiset opettavat toisiaan näkemään oikean ja väärän, jos joku ei sitä heti itse tajua. Tänäkin päivänä hyvää tarkoittaen arat aikuiset rakentavat vankiloita itselleen ja toisilleen. Yhä korkeampia muureja, joiden takaa on yhä vaikeampi löytää itsensä luo kotiin ja toistemme luo takaisin.

Nyt nuotiopiirin hehkussa lämmiteltyäni ystäväni ovat palanneet. Sitä en vain muistanut, että te kaikki olette myös jo täällä. Olette olleet kaiken aikaan. Kai sitä pitäisi siis sanoa tervetuloa itselleni: "Tervetuloa Anne! Me olemme odottaneet sinua. Sinulle on paikka varattuna täällä. Sinä kuulut tänne."

Ihana siis nähdä teidät jälleen kaikki! Suokaa anteeksi, että kesti hetken nähdä teidät jälleen. Minulta kesti hetken muistaa itseni.

Luulen, että karhupiirin tarinat alkavat elää uudella tavalla, sillä nyt minä muistan. Kotiin on ollut pitkä matka, mutta kokemustakaan en antaisi pois. Nyt todella(kin) ihan InLove&IhanKahvilla :)