Rakkaus on rohkeuslaji

​

”En ole valmis neuvottelemaan kanssasi siitä, millainen minun tulisi olla. Jos sen teen, mahdun ehkä sinun muottiisi, mutta en kuulu enää itselleni.” 
-Brene Brown

---

​Joskus pitää kulkea pitkä matka, itseen ja takaisin. Yli ajan voi huomata miten kaikki tapahtunut oli sitä parasta, kaikkea sitä mitä tarvitsi muistaakseen sen tärkeimmän.
 
Kaikki itsen peilaus toisten kautta. Kaikki koettu kontrasti maailmassa. Kaikki koettu suhteessa toisiin auttoi muistamaan, että tärkeintä on olla se joka on.
 
Kaikkea tarvittiin, jotta sen sanoisi ääneen, eikä enää vaikenisi koskaan: "Seison itseni puolella, en enää koskaan itseäni vastaan." Kaikessa oli rakkaus, jonka yli ajan voi huomata.
 
Kun valitsee olla se joka on, eikä enää yritä mahtua toisten muotteihin.
Kun kutsuu palasensa maailmalta takaisin kotiin.
Siinä hetkessä lakkaa pelosta miellyttäminen.
Siitä hetkestä alkaa rakkaus.
 
Joka kerta kun valitsee olla se kuka on, niin valitsee rakkauden.
Joka kerta kun valitsee kuulua itselleen; valitsee oman muottinsa ja mittansa.
Siitä hetkestä valitsee rakkauden.
​Siitä hetkestä lakkaa kumartamasta peloille.
Siitä hetkestä astuu pelkoja kohti, eikä väistä, sillä rakkaus on rohkeuslaji.

--

Mitä sanaa käyttäisit, jos sanaa rakkaus ei olisi?
Mitä valitset, kun valitset rakkauden tai sen sanan, jonka löysit rakkauden takaa?