RUNOJEN SAAPUESSA olen valmis... ja aina ne yllättävät minut. Mistä ne tällä kertaa kertoivat? Miksi ne nyt näin kaikuvat? Se on parasta, ettei koskaan voi todella tietää.
OLE VALMIS Ole valmis, ole hiljaa, ole vaiti. Sieltä ne tulevat, täyttävät taivaat, soivat ja laulavat, elävät sanat. Ole valmis, hihku ja huuda, anna riemusi kantaa. Sieltä ne saapuvat tulevat taivaat soivat ja laulavat elämän ajan. Ole valmis, kun laulusi kuulet, joka ääntäsi kantaa. -Anne Peltonen -- VIELÄ KUULEN Ajattomuuden tanssissa aistit avautuvat tunnetusta tuntemattomaan. Aistin avautuvat aavat, jonkin vielä viipyilleissä, minussa, muistojen maailmoista kasatussa kuvassa. Kuvani kuoleva muistojen myötä, minuuden rippeet haalistuneita sanoja elämäni kirjan hapertuneilla sivuilla. Vielä kuulen mustarastaan laulun, kuin kuvieni kauneimman kuolinlaulun. -Anne Peltonen -- SIINÄ SE OLI Siinä se oli, oli aina ollut. Nyt sen huomaan, kun olen tässä. Kaiken aikaa tässä, ei kätkettynä, vain odottaen. Vihdoin hellitän otteeni, silmäni suljen, annan uneni kantaa kuin kesäisen tuulen, jonka tunnen, ja jonka kuulen. -Anne Peltonen -- SATTUUKO SE Sinä kysyit: ”Sattuuko se?” Sattuuko se, kun elämä koskettaa. Sattuuko se, kun elämä alkaa, ja lakkaa. Sinä kysyit: ”Mistä sen tietää, milloin elämä alkaa ja lakkaa?” Kun se sattuu, ja koskettaa, niin elämä alkaa ja lakkaa. -Anne Peltonen |
Details
Blogiarkisto
December 2022
|