RUNOT, nuo hulluna virtaavat villit

”RUNOT, NUO HULLUNA VIRTAAVAT VILLIT”
 
Joskus ne antavat odottaa itseään.
Joskus ne saapuvat pareittain,
ja vievät mukanaan
sinne mitä et tiennyt olevankaan.
 
Runot, nuo vapaana virtaavat villit.
Runot, nuo riehakkaat, jotka eivät pakottaen muotoonsa taivu.
Runot, nuo alastomaksi riisuvat, itsen esiin pakottavat tarinat.
Runot, nuo viattomasti kutsuvat ja kaiken alttiiksi asettavat.
 
Runo ei säästä ketään, ei edes itseään.
Runo hulluna virtaa, nauraen järjen pidättelyille,
uhmaa tunnettua, tapasääntöjä.
Runo ei suostu ehdollistumaan sille mitä totuudeksi luulit.
 
Runo kutsuu sinut takaisin sisään, itseesi
ja toivottaa tervetulleeksi kuin kauan kaivatun vieraan.
 
-muutosvälittäjä