Sanat eivät opeta

SANAT EIVÄT OPETA
Sanat eivät opeta. Sanat selittävät koettua tai viittaavat koettuun; silittävät kokemuksen pintarakenteita. Sanoilla ei yllä koetun ytimeen, siihen mitä todella on. Kun järjen kautta kurkottaa kohti ydintään ja yhteistä. Kun järjellä tietäen selittää, nimittää ja luo totuuksia, niin ei astu kohti yhteistä, vaan astuu mielten halkomiin erillisiin  maailmoihin. Kun sallii elämän tapahtua tietämättä ja selittämättä, niin lukemattomat itsen heijastumat luovat äärettömiä todellisuuksia yhdessä koettavaksi.
 
Elämää ja kasvua kasvin lailla
 Joskus kaipaan kasvien sisään rakennettua sisäsyntyistä luottamusta elämän  kantovoimaan. Kerta toisensa jälkeen kasvit kasvavat ja kuolevat herätäkseen jälleen henkiin. Kasvi ei mieti miksi se syntyi ja mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Kasvi ei huolehdi saako se oikeanlaisia ravinteita maasta, onko vettä riittävästi  tai saako se liikaa, tai liian vähän valoa. Kasvi kasvaa niin kuin se kasvaa ja sen kasvun vaiheet toistuvat alati, huolehti kasvi  niistä erikseen tai ei.
 
Kasvi ei murehdi veden, ravinteiden tai valon puutetta. Kasvi ei mieti näyttävätkö sen kukinnot kauniimmalta kuin toisen kasvin. Kasvi ei mieti onko se liian kapea tai pullea verrattuna johonkin muuhun, tai pitäisikö hankkia isommat ylälehdet tai ohuemmat juuret. Kasvi ei mieti miten ja minne se voisi jemmata lisäravinteita, vettä ja valoenergiaa turvaksi pahan päivän varalle. Kasvi ei mieti, että on erikseen suotuisia tai epäsuotuisia olosuhteita kasvun näkökulmasta.
 
Kasvi ei mieti saako se riittävää hyötyä kasvustaan tai korvausta yhteyttämisestään  verrattuna muihin kasveihin. Kasvi kasvaa yhteydessä kaikkeen, eikä se pohdi onkohan se liian erilainen, riittävä tai oikeanlainen. Kasvi ei mieti kasvupaikkansa ilmapiiriä;  olisiko  ihanampaa kasvaa toisenlaisten kasvien läheisyydessä tai olisiko helpompaa kasvaa toisenlaisessa kasvuympäristössä; olisiko joku toinen ojan reuna, pelto, metsä, niitty, kukkapenkki tai ikkunalauta parempi kuin tämä mitä on?
 
Kasvi ei mieti, että miten jaksaa tänäänkin imeä maasta ravinteita ja vettä, yhteyttää valon kanssa ja luovuttaa happea ympärilleen. Kasvi ei pohdi miten selvitä tästäkin päivästä, tai miten olla tekemättä virheitä tai miten kokea onnellisuutta. Kasvi ei pelkää, että ehkä huomenna sitä ei enää tarvitakaan yhteyttämään valoenergian avulla happea; mitä jos yhteyttäjiä onkin liikaa tai jotkut muut kasvit yhteyttävät sitä enemmän, nopeammin ja paremmin. Kasvi ei mieti, että otetaanko se tosissaan kasvuvaiheestaan huolimatta muiden kasvien joukossa, tai onko se liian nuori tai vanha yhteyttääkseen yhdessä muiden kanssa.
 
Kasvi ei kyllästy, eikä innostu. Kasvi ei syyllistä itseään, eikä toisia kasveja. Kasvi ei opeta toisia kasveja siitä mitä on paras kasvutapa, tehokkain yhteyttämistapa tai miten olla oikein ja oikeanlainen kasvi. Kasvi ei mieti, että onko tärkeämpää näyttää kauniilta vai olla hyvä yhteyttäjä.
 
Kasvi ei väsy, eikä pety toisiin kasveihin. Kasvi ei pohdi oliko kaikki tämä kasvaminen ja yhteyttäminen turhaa vai hyödyllistä; mitä jäi viivan alle kasvukauden jälkeen kaikesta tästä ravinnon ja valon vastaanottamisesta, ja hapen jakamisesta. Kasvi ei pohdi, että olisiko kasvaminen ollut parempaa tai yhteyttäminen tuottoisempaa, jos se olisi saanut toisenlaista ravintoa, kasvanut erilaisessa ympäristössä tai paremmissa sääolosuhteissa. Kasvi ei moiti muita kasveja, säätä, valoa tai muita kasvuolosuhteisiin liittyviä tekijöitä. Kasvi ei muistele kokemaansa hyvällä, eikä pahalla.
 
Kasvi ei käytä energiaa itsensä tai ympäristönsä selittämiseen, nimeämiseen tai vertailuun. Kasvi ottaa vastaan kaikkeen kasvuun tarvittavan, yhteyttää ja luovuttaa happea ilman järkeistämistä, analyysiä ja etukäteen tietämistä. Jokainen kasvi kasvaa ilman koulutusta siitä miten kasvetaan.
 
Kasvi ei pohdi mikä teki sen kasvusta arvokkaan tai kasvamisen arvoisen. Kasvi ei vertaile kuka oli paras ravinnon ja valon vastaanottaja, paras yhteyttäjä tai paras hapen tuottaja. Kasvi kasvaa, koska se kasvaa. Kasvin kasvu on seurausta siitä, että se on suhteessa ja yhteydessä kaikkeen sitä ympäröivään. Kasvi kasvaa ilman pelkoa vajeesta tai kiireestä tulla joksikin tai saada aikaan jotakin merkittävää kasvunsa aikana. Kasvi kasvaa ilman huolta siitä mitä merkittävää kasvukauden eri vaiheissa pitäisi saavuttaa, miten saavuttaa jotain nopeammin tai enemmän kuin muut kasvukauden aikana. Kasvi ei harjoittele kukkiakseen ennätysajassa tai kasvaakseen korkeammaksi kuin muut kasvit. Kasvi kasvaa sellaisena kuin oli tarkoitus ja kasvista kasvaa sellainen kuin oli  tarkoitus.

Miksen kasvin lailla kasvaisi ikään kuin itsestään, helposti ja turvallisin mielin; miksen kasvaisi siten kuin on tarkoitus ja sellaiseksi kuin on tarkoitus -  miksi olisin erilainen kuin kaikki muu elävä?