Sanattoman uneksijan
taivaissa tuulee, mielten melskeissä maailmanjärjestykset kaatuvat, eilen uneksittu tulevaisuus on tänään kuollut. Palavat sanat menettävät merkityksensä, luovat nahkansa kirjain kirjaimelta, kunnes eilistä ei enää ole, ja tulevaisuus odottaa uudelleen kirjoittamista odottamattoman päätepisteen toisella puolella. Unennäkijän taivaan tuulissa maailmojen uudet muodot lepäävät iäksi kadotettujen merkitysten hautakumpujen päällä, verhoavat hennolla vihreällään eilen uneksitun tulevaisuuden. Sanattomien mielissä syntyvät uudenlaisen taivaan kaaret, äärettömyyden sydämissä luodaan äärellisten uudet muodot. ”Ei enää koskaan” muistojen kuiskiessa puhkeavat vanamot kukkaansa, tuoksuvat keväälle, valon neidolle, joka on yhtä vääjäämätön kuin sen armoton saattaja, pimeän herra. Saattajan öisestä kädestä avautuu uuden aamu, odottamattoman lahjoittama uudenlainen tulevaisuus, valittavaksi yhteinen, sinun ja minun. |
Details
Blogiarkisto
December 2022
|