Sinun pitäisi olla toisenlainen, jotta sopisit maailmankuvaani

Elämän voi elää kertomalla tarinoita siitä miten kaikki olisi hyvin jos tilanteet olisivat toisenlaiset ja 'ne muut' olisivat toisenlaisia.​
 
"Sinun pitäisi olla toisenlainen, jotta sopisit maailmankuvaani. Sinun pitäisi olla toisenlainen, sillä onneni on riippuvainen siitä, että sinä olet jotenkin toisin." Jokaisen ihmisen syvyyksistä löytyy tuon sukuinen uskomus. Ihmisten välisissä suhteissa tuon ajattelun- ja käyttäytymisen syvyys vaihtelee  tilannekohtaisesti. Oman ajattelun taustalta voi olla joskus haastavaa tiedostaa tuo uskomus, mutta siellä se on. Joissakin tilanteissa tuostakin uskomuksesta voi saada vaivattomasti kiinni. Joissakin tilanteissa uskomuksesta kiinni saaminen haastaa melkoiseen kasvupyrähdykseen.
 
Uskomuksen vaikutuksista omaan ajatteluun ja käytökseen voi olla helpompi saada kiinni toisten ihmisten kautta. Usein on helpompi huomata, kun 'ne toiset' opettavat omasta maailmankuvastaan käsin muita  olemaan  tietynlaisia. Kaikkia on opetettu olemaan jotain tai jotenkin; jollakin tavalla enemmän tai vähemmän, tai siten kuten ihmisten kuuluu olla.

Hyvää tarkoittaen ihmiset asettavat toistensa olemisen laadulle erilaisia ehtoja ja odotuksia, jotta 'ne toiset ihmiset' istuisivat miellyttävällä tavalla vastaamaan omaa maailmankuvaa. Jokaisella ihmisellä on hyvää tarkoittava käsitys, tulkinta ja mielipide siitä millainen jonkun toisen pitäisi olla, jotta omassa valtakunnassa kaikki olisi hyvin.
 
Jokainen tunnistaa miltä tuntuu olla tulkintojen kohteena. Jokainen tunnistaa miltä tuntuu olla tuomaroinnin kohteena. Jokainen tunnistaa miltä tuntuu, kun joku toinen  alkaa opettaa millainen on,  tai pitäisi olla,  laadultaan ja ominaisuuksiltaan ihmisenä. Jokainen tunnistaa miltä tuntuu olla tilanteissa missä yksi ihminen ylitse muiden opettaa miten asiat maailmassa ovat ja miten niiden kuuluisi olla, että kaikki olisi oikein ja hyvin.

Aidon itsen luonnollisena pyrkimyksenä on luoda muotonsa uudestaan jokaisessa avautuvassa hetkessä. Oman aidon itsen ollessa luonnostaan kaiken aikaa  liikkeessä oleva ja uutta hakeva, niin parhaintakin hyvää tarkoittava ulkopuolinen tulkinta itsen ominaisuuksista on itsenä olemisen kokemusta rajaava ja yhteistä vuorovaikutusta supistava.
 
Kanssakäyminen tuntuu epämiellyttävältä, jos minuuttasi  määritellään, nimetään ja tulkitaan ulkopuoleltasi.  Tuntuu epämiellyttävältä, jos ihmisenä olemisen kokonaisuuttasi pilkotaan osiin ja analysoidaan toisten toimesta. Tuntuu epämiellyttävältä, jos itsenä olemisen ominaisuuksiin ja laatuihin kajotaan toisten toimesta. Tuntuu epämiellyttävältä, jos yrittää olla enemmän tai vähemmän sopiakseen toisten maailmankuviin.

Toisten ihmisten toimesta tapahtuva oman minuuden määrittely voi olla tahatonta ja tiedostamatonta, mutta silti se on eräänlainen ulkoapäin tapahtuva minuuden rajanylitysyritys. Mitä vähemmän on tietoinen  oman minuuden rajanylitysyrityksistä ja niihin liittyvistä tuntemuksista, niin  sitä enemmän toimii reaktiivisesti, eräänlaisella automaattiohjauksella. Automaattiohjauksessa   usein on pyrkimys sopia toisten maailmankuviin, eli miellyttää,  tai sitten rikkoa toisten maailmankuvat, ja hyökätä. 
 
Ihmisillä on tapana tulkita toinen toistaan. Se on inhimillistä ja jokainen tekee sitä. Jokainen pilkkoo ja määrittää toinen toistaan sopiviksi palasiksi tukemaan omaa maailmankuvaa. Ihmisessä on syvä halua kokea, että on oman elämänsä ohjaksissa. Ihminen kokee olevansa turvassa, kun itsen ulkopuolelta kaikki on paloiteltu ja analysoitu tukemaan oman maailmankuvan  mukaista järjestystä.
 
Kenenkään hyvinvoinnille ei tee kuitenkaan hyvää, että oma minuus määrittyy tai määritetään ulkopuolisten toimesta. Ihmisenä kasvun haasteena on herätä huomaamaan tällaiset ajatus- ja toimintamallit itsessä, niiden vaikutukset itseen ja suhteissa toisiin ihmisiin. Herätä huomaamaan  miten omat hyvää tarkoittavat ajatus-ja toimintamallit saattavat vähentää toisten ihmisten vapauden ja ilon kokemuksesta. Jokainen on   jatkuvassa kasvun ja muutoksen tilasta, ja kaikki tätä luonnollista tilaa horjuttava tuntuu epämiellyttävältä, vaikka itse syytä ei tiedostaisi.
 
Tärkeintä on huomata. Huomata miltä tuntuu. Huomata mahdollisuus valita. Mahdollisuus huomata, että muutos lähtee itsestä, ei niistä toisista. Huomata miten valitsee olla suhteessa itseen ja  suhteessa toisiin ihmisiin. Huomata, että miten kaikki on suhteessa siihen mitä on, tähän kaikkeen yhteiseen, mikä on luotu ja luodaan yhdessä suhteessa toisiin.
 
Aito muutos on keskittymistä itseen, ei toisten miellyttämistä. Aito muutos on keskittymistä omaan tuntemiseen ja kokemiseen, eikä itsen ulkopuolisten laatujen muuttumisen odottamista; oli kyse sitten ihmisten ominaisuuksista tai olosuhteista. Itseen, omiin tunteisiin ja kokemiseen keskittyminen ei ole itsekästä, sillä 'niitä toisiakin' ihmisiä voi rakastaa vain itsensä kautta.
 
Onnen odotus voi olla elämän mittaista, jos onnen kokemus on kiinnitetty itsen ulkopuolella tapahtuvaan. Jos omassa elämässä hyvinvointi odottaa sitä hetkeä kun maailma muuttuu ympärillä, saattaa syntyä kokemus jumissa olemisesta, voi syntyä kokemus maailman armoilla olemisesta. Uhrin roolissa elämä alkaa tapahtuu itselle, eikä itsessä ja itsen kautta. Jumissa ja uhrin roolissa ihminen on keskittynyt itsensä ulkopuolella tapahtuvaan, itsen ulkopuolisiin olosuhteisiin ja ihmisiin.
 
Jos oman onnen ja hyvinvoinnin kokeminen on  ehdollista ulkoisille muutoksille, niin elämästä saattaa muodostua  loputon reagointiketju siihen mitä itsen ulkopuolella tapahtuu. Ihminen elää ikään kuin itsensä sivussa, selviytymismoodilla ja odotustilassa; missä eletään toivosta, että maailma muuttuu ympärilläni ja sitten kun, 'muut ihmiset' ovat oikeanlaisia laadultaan. Arkea luodaan tilasta missä ihmisten maailmankuvat asettuvat usein vastakkain, ja missä uskotaan, että arjen onnen kokemus vaatii paksumman nahan kasvattamista.
 
Aito muutos on fokuksen siirtämistä itsen ulkopuolisesta takaisin itseen. Aito muutos on aina itseen keskittymistä, itsestä sivuun astumista ja jälleen itseen keskittymistä. Elämä tapahtuu itsessä, itsen kautta suhteessa toisiin ja ilmentäen itsen koettua elämää.
 
Jokaisesta hetkestä avautuu muutos? Miten valitset olla suhteessa siihen mitä on?
 
Ehkä kokeilet miltä tuntuu olla puolesta, eikä vastaan.
... miltä tuntuu olla rinnakkain, eikä vastakkain
... miltä tuntuu olla yhdessä, eikä erikseen
​... miltä tuntuu sallia, eikä vastustaa
... miltä tuntuu huomata, eikä tulkita
... miltä tuntuu kuunnella ja kysyä ilman valmiita vastauksia
... mitä huomaat?