Stressin monet kasvot

​Minulta kysyttiin vähän aikaa sitten, että miten ja milloin stressaannun sekä miten se näkyy minussa.
Hämmennyin hieman kysymystä ja en oikein tiennyt mitä vastata. Nyt oivalsin miksi tuo melko tavallinen kysymys hämmensi minua.
 
Stressikin on vain sana ja meillä jokaisella on aivan omat merkityssisällöt sanoille. Ymmärrän nyt, että minun olisi pitänyt kysyä kysyjältä täsmentävä kysymys eli mitä hän tarkoittaa stressillä. Kysymällä olisin luonut lisää merkitystilaa keskusteluumme.
 
Stressi on minulle jännitettä, josta voi tulla minua eteenpäin vievä tai minua kuluttava voimavara.
 
Negatiivisena jännitteenä stressi synnyttää minussa turhaantumisen kokemusta. Koen turhautumista tilanteissa, joissa koen olevan valtavasti mahdollisuuksia, mutta niin paljon pelkoa, että liike jumittuu ja toiminta lähestyy mekaanista menneen kopiointia. Pelko merkitsee minulle vanhaan ja tuttuun takertumista, koska uuden luominen johtaa aina olemassa olevan muutokseen ja johonkin vielä tuntemattomaan.
 
Negatiivisen stressin positiivinen merkitys minulle on se, että turhaantumisen kokemus virittää minut havainnoimaan missä mennään ja sitten virityn äärirajoilleni etsimään ratkaisuja, joilla taas päästään liikkeeseen. Negatiivisen stressin luomat vaikeatkin tunnekokemukset saavat minut kohtaamaan asioita, joita muuten en kohtaisi ja sitä kautta kyvykkyyteni, henkiset lihakseni, kasvavat.
 
Positiivisena jännitteenäkin stressi saa minut vauhtiin ja ylittämään vanhoja äärirajojani. Silloin eteenpäin vievät tunnekokemukset ovat vain erilaisia. Positiivista jännitettä ruokkii innostusvoima, jossa on paljon iloa.
 
Minulle stressi on polaarinen, kaksinapainen, voimavara. Stressin polariteetit, eri puolet, vain kuvaavat saman voimavaran eri puolia. Stressin kuluttavuus ei ole sen negatiivisuudessa tai positiivisuudessa. Stressin, positiivisen tai negatiivisen jännitteen, kuluttavuus on minulle seurausta siitä, etten palaudu stressistä eli ohitan kasvuun tarvittavan lepovaiheen.
 
Innostujana jään joskus kiinni toiminnan jännitteeseen ja silloin jännite alkaa kuluttaa voimavarojani. Jos kokee oman arvonsa ja olemassa olon merkityksensä olevan toiminnan kokemuksessa, niin pitkällä aikajänteellä stressin jännite saattaa kääntyä omaa toimintakykyä vastaan.
 
Stressi, negatiivinen sekä positiivinen, on ihana eteenpäin vievä voimavara. Jännitteen avulla syntyy liikettä, toimintaa ja kasvua, mutta kasvuun tarvitaan myös palautusvaihe, lepo.

Kuten fyysiset lihakset, niin myös henkiset lihakset tarvitsevat palautusta ja lepoa kehittyäkseen. Suurin kasvu tapahtuu yleensä palautus- ja lepovaiheen aikana. Palautus- ja lepovaihe mahdollistaa sen, että ensi kerralla voimme haastaa itsemme suuremmalla teholla, viedä itsemme askeleen edemmäksi vanhoista äärirajoistamme, haastaa olemassa olleen potentiaalimme.

Kun kirjoitan tätä niin kuulen juoksuvalmentajani neuvon, jota minun oli aluksi niin vaikea noudattaa: "Paras tapa valmistautua tekemään ennätys seuraavassa intervallissa on hyödyntää palautusvaihe. Jos juokset koko ajan täydellä teholla, niin sinulta ei löydy paukkuja lisätä tehoja seuraavaan intervalliin. Sinä et juoksu näyttääksesi minulle, että pystyt juoksemaan lujaa. Sinä juokset kehittääksesi itseäsi,  kasvaaksesi juoksijana."