Syyllisiä vai kanssaihmisiä?

SANOJA KAIKELLA RAKKAUDELLA väsyneenä vahvaan vastakkainasetteluun "totuuden" nimissä, ja oikeassa olemisen voimalla...

Syyllisten etsiminen, vastakkainasettelu, osoittelu, nimittely, ivapuhe... "totuuden" nimissä?

Pelosta kumpuavat sanat eivät ole vähemmän väkivaltaisia, vaikka ne lausutaan "oikeassa olemisen" -nimissä. Ihmisen historia on moneen kertaan osoittanut, että yhteistä ja/tai yksilön turvallisuuden kokemusta ei luoda ristiin naulitsemalla kanssaihmisiä hyvän tai pahan tekijöiksi.

Joissakin ajan hetkissä kyky ja halu ymmärtää kanssaihmisiä voi olla koetuksella erilaisista syistä. Kuitenkin ihmisen pyrkimys ymmärtää ja todella kuulla toinen ihminen sanottujen sanojen takaa, on ainut keino löytää yhteistä, mistä luoda kaikille turvallisen tuntuista arkea.
Joissakin ajan hetkissä tarjotaan voimalla huomattavaksi, mikä on itselle tärkeää, millainen ihminen haluaa itse olla, ja miten haluaa itse tulla kohdelluksi.

Kun sormi osoittaa itsestä pois päin, niin kenestä tuo sormi todellisuudessa kertoo? Mitä sormella osoittelu kertoo? Kun on sormen osoittamisen kohteena, niin mitä voi kuulla, kun todella kuuntelee.
Kun todella yrittää, niin voi kuulla pelon, ja turvattomuuden sanojen takaa. Joskus kun todella yrittää, niin voi kuulla yhteisen sen takaa, mikä sanojen tasolla pyrkii erottamaan.

Joskus on vaikea ymmärtää, miksi tarvitaan näin räikeää vastakkainasettelun aikaa, kun viimeiset ajat ovat olleet. Joskus se lienee on ainut tapa tehdä näkyväksi se, millaisia omat valinnat ovat suhteessa toisiimme. Ja silloin on mahdollisuus tietoisemmin valita sitä, millaista arkea haluaa luoda suhteessa toisiimme. Kanssa vai erillään? Yhdessä vai yksin?

Elämä tapahtuu suhteessa toisiimme. Elämä luodaan suhteessa toisiimme. Turvallinen arki on yhteistä. Ehkä välillä tarvitaan voimallisia tietoisuuden herätteitä, ja totisesti viime ajat ovat sellaisia olleet.

Jos nyt nousee ajatus, että jospa ne "toiset" ymmärtäisivät käyttäytyä eri tavalla, niin kävele peilin eteen, ja tervehdi sitä "toista" ihmistä.
​
"Kuulitteko kolahduksen?" Se oli kivi, joka tipahti juuri omasta kädestäni peilin edessä.

---