TIETÄMINEN JA YMMÄRTÄMINEN

YHDESSÄ VALON TUOJAT

Katselin keittiön pöydälle
elämänsä päättänyttä kukkaa,
se oli saanut hunnun,
hämähäkin kutoman.

Katselin kuolinhuntua ja kutojaa, 
aikani katselin kauneuden ääriä, 
kuolemaa ja elämää,
kunnes saattelin kutojan
kevättä odottavan
maljaköynnöksen juurelle.

Sinnitelkää vielä yhdessä hetki,
elämän lankoja kutova, ja
kukintaa odottava malja.
 
Sinnitelkää vielä yhdessä hetki,
valoa kohti.
Sinnitelkää vielä hetki,
yhdessä valon tuojat.

-Anne Peltonen
​
--
Teen lämpöisesti herättelevässä sylissä mietin aamulla, että miten paljon enemmän lohdutusta tuo ymmärtäminen kuin tietäminen. Aina kun tiedän, olen ikään kuin vastakkain jonkin kanssa. Aina kun ymmärrän, on jotenkin helpompi olla, vaikka mikään ei ole muuttunut. 
 
Tietämisessä on aina oikea ja väärä, hyvä ja huono, tai totuus ja valhe. Se mitä on, se on vastakkain, eri puolilla, ja yhteistä on vaikea tavoittaa. Ymmärtäminen ikään kuin avaa tilan yhteiseen, vaikka mikään ei ole muuttunut, niin tie johonkin uuteen voi aueta helpommin. 
 
Sellaista kuiskivat elämänsä päättänyt kukka, kuolinhunnun lahjoittanut kutoja, ja kevättä odottava malja. Sellaista voi kuulla teen lämpöä täynnä olevissa aamuissa.