Tietoisena & keskeneräisenä elämisen syvä haaste

Liisan seikkailut menneen viikon ihmemaassa tiivistyvät kuluvana maanantaina seuraaviin otsikoihin:
- Tietoisena olemisen haaste; läsnäolo sille mitä on, olla hereillä.
- Keskeneräisyys ja epätäydellisyys; täydellisyyden harhaunen vastakohta, jossa on lupa olla lupa olla, lupa olla x:ää tai olla olematta.
 Mennyt viikko oli isojen sanojen, käsitteiden ja teemojen viikko. Huomasin altistaneeni itseni kokemuksille, jotka saivat kehoni syvyyksissä todella tapahtumaan ja nostivat tietoisuuteni pintakerroksiin  huomattavaksi monen moista.
 
Menneellä viikolla kuuntelin tarinoita tietoisuuden voimasta, siitä miksi kannattaa harjoittaa kykyjään olla tietoisempi ja miten sitä voi harjoitella. Jotenkin tuntui lohdulliselta näkökulmalta, että jokaisella  ihmisellä  on kyky olla tietoinen omasta kehostaan, kehonsa tuntemuksista ja ajatuksiensa sekä tunteidensa vaikutuksista omaan kehoon sekä toisten kehoihin. Jotenkin tuntui lohdulliselta uskomukselta, että jokainen voi tulla tietoisemmaksi valinnoistaan ja siten lisätä omaa sekä toisten hyvinvointia.

​Kun kuuntelin tarinoita tietoisuuden kasvattamisesta, niin pohdin sitä, että millaiset asiat estävät itseä olemasta tietoinen, missä tilanteissa haluan tipahtaa unohdukseen, kiireeseen tai johonkin yksittäiseen tunteeseen, ja antaa niiden täyttää kaikki kokemukseni. Pohdin sitä, että miksi jotkin asiat tuntuvat epämiellyttäviltä kohdata ja miksi joistakin kokemuksista, ajatuksista, kehon tuntemuksista ja tunteista haluaa mahdollisemman nopeasti ohi, yli, ali, sivuitse ja eroon. Pohdin sitä, että miten huomata ja herätä siihen, että tietyissä hetkissä haluaa tipahtaa unohdukseen ja uneen, vaikka kiireen tunteen ja tekemisen pakon kautta. Pohdin sitä, että miksi tietyille asioille ja tilanteille ei haluaa altistaa itseään, koska ei pidä miellyttävänä sitä mitä ne asiat ja tilanteet alkavat nostaa omaan tietoisuuteen.
 
Olen huomannut, että kun uskaltaa kysyä itseltään epämiellyttäviä kysymyksiä, niin myös vastaukset alkavat aueta epämiellyttävän nopeasti. Näiden pohdintojen jälkeen löysin itseni kuuntelemassa tarinoita siitä miten keskeneräisyyden voi hyväksyä rauhallisesti ja ilman, että on tarvetta päästä epätäydellisyydestä eroon. Kuulin tarinaa siitä miten sietämällä keskeneräisyyttä tekee tilaa tilanteiden mahdollisuuksien kehittymiselle. Kuulin, että keskeneräisyyden kokemuksen hyväksyminen herkistää ja avaa näköaloja ja mahdollisuuksia kohtaamisiin ja kaikkeen toimintaan, joka tapahtuu ihmisten välisissä suhteissa.
 
Pohdin mistä löytää riittävästi voimaa ja rohkeutta tietoisena olemiseen tai kasvamiseen. Pohdin miten rauhassa kohdata oma keskeneräisyytensä hetkestä toiseen. Pohdin miten hyväksyä sekin hetki, kun kuvitteli tienneensä, ymmärtäneensä, jakaneensa, osanneensa ja siten ihmisenä jotenkin hetken olleensa jossakin perillä. Miten hyväksyä, että tuon harhaisen hetken tarkoitus on herättää  unennäkijä unennäöstään huomaamaan, että tällä matkalla ei ole päätepysäkkejä, jotka kertovan perille pääsystä. Tällä elämän matkalla on vain levähdyspaikkoja. Levähdyspaikkoja, jotka tarjoavat mahdollisuuden olla sitä mitä on juuri nyt ja mikä parasta antavat väsyneelle luvan levätä. Pohdin miten vaikeaa onkaan antaa itselleen lupa olla väsynyt.

---