Toiminta toivetilasta käsin?

Muistoja jälleen kuuden vuoden takaa, ja kuitenkin läsnä itselle tässäkin hetkessä. Se on niin totta minulle, että parhaat jutut löytyvät aina eksymällä. Sekin, että voin joka hetki toimia toivetilasta käsin, jolloin tavoitteet eivät ole enää kaukana tuntemattomassa tulevaisuudessa.

Näkökulma, intentio, suuntautuminen teemoina kiehtovat yhä. Runsautta voi ammentaa myös vajeen kuopasta, kun sen oikein oivaltaa. Lopulta on aina kyse siitä, että onko ihminen kokemuksellisesti vastaanottamassa vai menettämässä. Mielensä kulmaa kannattaa suunnata siten, että se palvelee haluttua elämän kokemusta. Luonnollisesti erilaiset olosuhteet, tilanteet, ja muutokset haastavat. Ne ovat niitä haasteita, missä mielen lihaksia kasvatetaan vahvoiksi, ja joustaviksi.
--
 
Pohdintaa runsauden näkökulmasta mahdollisuuksien maailmankuvassa 18.6.2016 
 
Loputtomien mahdollisuuksien maailmassa kaikkea on runsaasti ja yltäkylläisesti. Kaikille on riittävästi ja kaikki saavat parasta täydellisellä ajoituksella. Runsauden näkökulmasta kaikki mahdollisuudet ovat yhtä arvokkaita. Runsauden näkökulmasta tarvitsee vain huomata vastaan tulevat mahdollisuudet. Mahdollisuudet ovat yhteistä hyvää avaavia ja ne ovat ovia yhteiseen. Muutos on aina yhteinen ja tapahtuu suhteessa toisiin. Jatkuvassa muutoksessa avautuvat mahdollisuudet ovat kohti toisiamme, eivät pois päin. Se mikä tapahtuu yhdelle niin tapahtuu toisille. 
 
Vajeen näkökulmasta kaikkea on rajallisesti tai riittämättömästi. Vajeessa huomio on aina siinä mitä ei ole läsnä ja mitä ei ole itsellä. Vaje on puutteen kokemista yksilön näkökulmasta. Runsauden näkökulmasta kaikkea on kaikille ja se mikä on yhdelle niin on kaikille. Runsauden näkökulmasta ei ole tarvetta vaikuttaa yksilöön, sillä kaikki on suhteessa toisiinsa ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. 
 
Yhdessä muistetun jakaminen itsensä kautta on elämän syklisyyttä kauneimmillaan. Kaikki on jo ja kaikki hetken muodossa oleva palautuu yhteiseen syntyäkseen jälleen uudeksi muodoksi. Kaiken elävän tunnusmerkkejä ovat joustavuus ja virtaavuus. Elävä on sinnikästä ja elämä löytää keinon aina, mutta elävä ei ole jäykkää tai pysähtynyttä. Elävässä toiminnassa jäykältä tai pysähtyneeltä näyttäväkin on vaihe, joka edeltää seuraavaa vaihtuakseen toiseen.
 
Runsauden maailmassa on tilaa myös vajeen maailmalle, sillä ilman vajeen näkökulmaa ei olisi mahdollisuutta tiedostaa runsauden näkökulmaa. Ilman vajeen kokemusta ei olisi mahdollista tietoisesti tehdä valintaa maailman kuvastaan ja havainnoida valintansa vaikuttavuutta suhteessa itseen, toisiin ja tapahtuvaan. 
 
Maailmankuva on valinta, joka tehdään suhteessa itseen, toisiin ja tapahtuvaan hetkestä toiseen. Se on valinta, joka määrittää ajatuksemme, tunteemme, toimintamme ja sen tulokset. Se on valinta, jonka voi tehdä joka hetki uudestaan. Valitsemalla opimme. Valitsemalla kasvamme. Välillä pitää eksyä, jotta voi löytää. 
 
Kun maailman kuvassa ei ole virheitä tai epäonnistumisia, vaan testausta, kokeilua ja havainnointia, niin kaikki on loputonta mahdollisuuksien virtaa. Kaikki muuttuu koko ajan, kaikki on liikkeessä suhteessa toisiinsa koko ajan ja jokainen valinta vaikuttaa. 

Kun menneisyyden valinnat eivät määritä hetkessä tapahtuvaa valintaa, niin tulevaisuus avautuu. Menneessä kiinnittyneenä toistetaan mennyttä ja lopputulokset toistuvat muuttumattomina. Uusi voi tulla, kun vanha murtuu ja uusi voi virrata tilalle. Joskus murtumat vaativat painetta syntyäkseen. Paineen kokemus liittyy kaiken uuden syntymään, koska uuden syntymä kertoo aina uudesta heräävästä voimasta.

Toivottu muutos ei voi tapahtua, jos takerrutaan tietämiseen menneessä koetun pohjalta. Todellinen uusi ei toista menneisyyttä. Muutoksen syklisyys on aina monimuotoinen ja alati uusiutuvien muotojen kasvualusta. 

Uudessa on aina tuntematon ja pelko on kehon tunnekokemus, joka kertoo siitä, että uusi on jo ovella. Pelko saapuu kertomaan, kun vanha on tullut valmiiksi ja saattelee kohti vielä tuntematonta, josta tulee kohta jo tunnettu. Tuttuuden myötä pelko väistyy muiden tunnekokemusten tieltä, kunnes mennyt pitää jälleen kiittää ja hyvästellä. 

Pelko voi olla uutta toimintaa avaavaa tai toiminnan lamauttava tunne. Runsauden maailman näkökulmasta pelko on tunnekokemus, joka avaa mahdollisuuksia ja vajeen maailmankuvassa pelko hallitsee maailmankuvaa ja lamauttaa tapahtuvan.

Kannattaa ajatella millaisen näkökulman valitsee tapahtuvaan, miten maailmankuvaansa luo, miten suhtautuu tunnekokemuksiin ja ajatuksiinsa. 

Kannattaa tiedostaa millaisiin uskomuksiin, ominaisuuksiin ja käsityksiin samaistuu. Kaikki, minkä mieli uskoo, muodostuu maailmankuvaksi itsestämme suhteessa toisiin ja tapahtuvaan.
​ 
Kannattaa tiedostaa, että elääkö tavoitetta kohti vai tavoitteesta käsin. Toivetilasta käsin eläminen on aika toisenlaista elämää kuin eläminen sitten vasta, kun tavoite on saavutettu. Se ero voi olla kokonaisen elämän mittainen.