TUNTEIDEN HERÄTTÄVÄ VOIMA

​TUNTEIDEN HERÄTTÄVÄ VOIMA suhteessa omaan terveyteen, yhteiseen hyvinvointiin ja yhteyden kokemiseen. Hyvän ja merkityksellisen elämän kokemus kaikissa olosuhteissa.
 
Huomaan, että viime aikoina olen säikähtänyt ja jännittänyt montaa asiaa turhaan. Toisaalta säikähdys on saanut minut heräämään, ja jännite on saanut minut toimimaan. Tärkeintä on ollut kuitenkin sen huomaaminen, että kaikki on aina järjestynyt peloistani huolimatta. 
 
Tärkeintä on ollut huomata hennoimpienkin toiveiden toteutuneen yli ajan. Toiveiden toteutumisen reitti ja aikajana ei ole ollut ennalta näkyvä, mutta jokainen hiljaisinkin toive on toteutunut. 
 
Olen kaivannut merkityksellisiä kohtaamisia, missä ihmiset ovat inhimillisessä yhteydessä toisiinsa, ja jakavat omastaan. Se, että se kaikki avautuu menettämisen pelon ja siihen liittyvän suruprosessin kautta, ei olisi ollut valitsemani tie. Kuitenkin jaettu haavoittuvuuden kokemus on silta sydämestä sydämeen.  Viime aikoina olen murehtinut ja surrut montaa asiaa, sekä turhaan että tarpeeseen. Tärkeintä on ollut huomata suruprosessin tarkoitus, surun prosessin tarjoama lahja. Joskus vaaditaan pelkoa ja surua, että kaiken koetun jälkeen sydämen simpukka jälleen avautuu. 
 
Kun koettu elämä saa sulkeutumaan, on merkityksellisten kohtaamisten ja yhteyden kokemus saavuttamattomissa. Kuitenkin sulkeutuminenkin on osa ihmisenä kasvamisen ja sydämen laajenemisen prosessia. Kun oman olemuksen rajat vielä vuotavat, ja oma oleminen on liikaa reagointia ulkoiseen, niin silloin tarvitaan sulkeutumisen tila, missä on aikaa hengähtää, istahtaa itsen äärelle, ja huomata mitä oppeja on tarjolla. Kunnes on jälleen aika jatkaa kasvun matkaa, ja avata itsensä. 
 
Avautuminen on hyväksymistä, irti päästämistä ja sallimista. Se on huomaamista, omasta jakamisesta, ja vastaanottamista. Se on vastuuta omista ajatuksista ja kokemuksista. Se on omien tunteiden huomaamista, ja niiden suhteen tarkastelua omiin ajatuksiin. 
 
Kun uskaltautuu tarkastelemaan omia uskomuksiaan ja arvojaan, jotka ovat oman maailmankuvan perustuksia. Kun rohkenee todella katsella, ja on valmis näkemään, miten ja millaista maailman kokemusta luo itselleen suhteessa toisiin, ja ympäristöönsä. Silloin ymmärtää, että kaikki vertailu, arvotus, ja tuominta eivät vie kohti omaa tai toisten hyvinvointia, ja terveyttä. 
 
Vertailussa, arvotuksessa ja tuominnassa asetamme itsemme vastakkain kaiken kanssa, vastakkain suhteessa siihen mitä on, ja poispäin siitä, minkä osia olemme kaiken aikaa. Kaikki on kaiken aikaa yhteydessä, mutta sitä on vaikea nähdä, jos jokin tunne tai ajatus sulkee silmämme. Sitä on mahdoton kuulla, jos jokin tunne tai ajatus sulkee korvamme. Yhteyttä on mahdoton tuntea, jos kääntyy poispäin omasta kehostaan, ja hylkää tunteensa. Tunteet kertovat, ja antavat kaiken aikaa ohjeita kohti omaa terveyttä, ja yhteistä hyvinvointia. 
 
Tunteiden kokemista ei tarvitse pelätä, vaan kehoon padottujen tunteiden seurauksia. Tunteiden kokeminen ja kohtaaminen omassa kehossa ovat oman terveyden ja yhteishyvinvoinnin peruspilareita. Padotut tunteet syövät omaa terveyttä, ja lopulta kaatuvat hallitsemattomasti toisten päälle, ja vievät perustaa yhteiseltä hyvinvoinnin kokemukselta. 
 
Jokainen tietää, miten helposti padottu tunne helposti purkautuu tuomitsevana ajatuksena, vertailevana katseena ja arvostelevana sanana. Jokainen tietää, miten helposti omat padotut tunteet estävät kuulemasta toisen ihmisen. Estävät näkemästä toisen ihmisenä, ja riistävät yhteyden kokemuksen, jonka kautta elämä luodaan. Elämä tapahtuu yhteydessä itseen ja toisiimme. Ei ole mitään muuta elämää. 
 
Joskus omien tunteiden kohtaaminen ja vastaanottaminen voi tuntua ylivoimaiselta, ja on helpompi syyttää siitä jotain toista ihmistä, itsen ulkopuolista tilannetta, tapahtumaa, ja olosuhteita. Kuitenkin ainut tapa luoda terveyttä, hyvinvointia, hyvää elämää, haluttua elämän kokemusta, on tunteiden ohjauksen kautta oppiminen itsestä suhteessa siihen mitä on. Ainut tapa kokea yhteys, on olla avoin kokemiselle. Kun on vihdoin valmis ottamaan vastuun omien kokemustensa luomisesta, on enemmän turvallista tilaa kasvaa. 
 
Unohdamme joskus, että terveys ei tarkoita tilaa, missä ei ole tietoinen oireista, jotka kertovat oman olemuksen tasapainottomuudesta suhteessa siihen mitä on. 
 
Terveys on tila, missä olemme tietoisia olemuksemme eri puolista, ja suhteisuudesta siihen mitä on. Terveys on tila, missä olemme tietoisia ja yhteydessä siihen mitä on. Tietoisuus on avoinna olemista, viestien kuulemista, ja niiden hyväksyntää. Hyväksyntä ei lajittele ajatuksia vääriin tai oikeisiin. Hyväksyntä ei vertaa tunnetta toiseen. Hyväksyntä ei arvostele kokemusta. Hyväksyntä on huomaamista, ja huomatun sallimista. 
 
Joskus kasvaminen, terveys, hyvinvointi ja merkityksellisen elämän kokeminen edellyttää pois oppimista. Pois oppimista siitä, mikä on oikein ja väärin. Mikä on hyvä ja huono. Sen oppimista, että on kaikenlaista, ja jokainen meistä voi valita itselleen parasta siitä, mitä on. Sen oppimista, että valitsija on minä itse, ei joku toinen. Sen edessä nöyrtymistä, että olosuhteet eivät luo uhria, vaan luoja on aina minä itse. Minä, ja itsen suhde siihen, mitä on.