Työn siirtymä ja muutos; tietämisestä sallimiseen

​Torstain lapsen torstai on toivoa täynnä: työn siirtymä ja muutos tietämisestä sallimiseen
 
Tässä torstaissa on jotain ihmeellistä. Ulkona leijuu yhä vahva ja lumoava usva.
 
Tämän upean usvan keskellä koen löytäneen itseni oman elämäni nollahetkestä, josta kaikki alkaa jotenkin uudella tavalla ja toisin. Mikään ei ole muuttunut ja kuitenkin kaikki on kuin jotenkin aivan toisin.
 
Aivan kuin olisin herännyt tähän aamuun aivan uudesta maailmasta, jossa ei päde enää ennen tunnetut logiikat ja lainalaisuudet.
 
Tältäkö se tuntuu, kun toimii omasta sydämestä ja intohimosta käsin. Kaikki vaikuttaa niin helpolta, kevyeltä ja selkeätä. Kaikki vaikuttaa jopa liian yksinkertaiselta, liian itseltään selvältä ja itsestään tapahtuvalta.
 
Valtava riemu ja hämmästys kasvaa kehossa: Mitä jos kaikki on todellakin yksinkertaista? Mitä jos kaikki monimutkainen ja vaikea onkin vain oman mielen tuotetta? Mitä jos kaikki onkin kiinni omasta valppaudestani valita suhtautumiseni siihen mitä havaitsen? Mitä jos kaikki onkin ollut aina kiinni itsestäni? Mitä jos ketään toista ei ole koskaan ollutkaan?
 
Sitten se hämmennyksen kokemus, että minähän tiedän jo kaiken tämän. Miksi tämä oli niin vaikea muistaa? Miksi kaikki pitää muistaa yhä uudestaan ja uudestaan?
 
Nousee lapsenomainen riemu ja kikatus sisältä: Kaikki on ollut koko ajan tässä. Ihan koko ajan. Hetki sitten ei-tietäminen ja ei-tekeminen tuntui hulluudelta, ja nyt se on itsestään selvää.
 
Ei pidä käsittää väärin, sillä työtä on kyllä paljon. Työ on vain toisin ja täysin erilaista maailmassa, jossa asiat tapahtuvat sallimisen ja muistamisen kautta. Täällä ketään ei tarvitse käskeä, eikä täällä tarvitse tietää . Täällä riittää, että ottaa vastaan ja antaa takaisin. Täällä jaetaan, jotta voidaan muistaa yhdessä. Se on aivan uudenlaista oppimista, sillä se on ennen kaikkea yhdessä tekemistä. Se on yhteyden avaamista itsestä toiseen, jotta syntyy tila, jossa voi tapahtua ja syntyä uutta.
 
Elämässä taitaa mitä suuremmissa määrin olla kysymys omien osiensa integroinnista, jotta alkaisi muistaa sen minkä jo tietää. Loppu onkin sitten vain kaiken sallimista, ei-tietämistä ja ei-tekemistä.

---