Uuden ajan muutoshallintaa, new age change management

"Not everyone will understand your journey. That is okay. You are here to live your life, not to make everyone understand."
 
Asioiden avautuminen vie oman aikansa. Asioilla on taipumus aueta asteittain, ei kerralla. Kykymme havaita ja tunnistaa kehittyy asteittain.  Liikkeelle täytyy lähteä, vaikka ei olekaan vielä täydellinen. Sitä kutsutaan oppimiseksi elämässä.
 
Asteittain sitä oivaltaa, että elämässä ei voi valita huonosti tai hyvin. Elämässä on mahdotonta valita oikein tai väärin.  Elämä itsessään syntyy valinnoista. Olennaista on oivaltaa, että tekee itse omat valintansa ja antaa toisten tehdä omansa.
 
Olennaista on tunnistaa, ettei elä toisten valintojen kautta. Omia unelmiaan todeksi eläen on mahdollista elää itseään täydesti ilmentäen, luoda lisää oman näköistä elämää ja tulla kuulluksi omana itsenään. Kokea olevansa kokonainen, hyväksytty ja elää hyvä elämä.
 
Jos on pitkään piilossa ja yrittää elää toisten unelmien kautta hyvää elämää, niin voi kokea olevansa vääränlainen, riittämätön ja ulkopuolinen omassa elämässään.  Jos yrittää elää todeksi toisten käsitystä hyvästä elämästä, silloin ei elä kokonaisena itsenään.
 
Eläminen osittaisena versiona itsestään käy raskaaksi, muuttuu jopa taakaksi. Ahdistus, kärsimys, suru, viha, pelot ja niiden parhaat kaverit viihtyvät kylässä kuin kotonaan, vaikka niitä kuinka pyytää lähtemään. Kannattaa ottaa riski ja tulla pois piilosta, näkyviin omana itsenään ja kokemaan se, että on  joka hetki paras versio itsestään ja hyväksytty juuri sellaisena kuin on.
 
Kun astuu esiin, ottaa haparoivat ensi askeleet omana itsenään niin hetken päästä oppii jo taitavasti juoksemaan. Tosiasiassa ei ole tarvetta muuttua, vaan olla paras versio itsestään. Kaikki tarvittava on jo meissä, joten tarvitsee vain ottaa käyttöön jo olemassa oleva. Kokonainen ihminen on aina "täydellinen" osiensa summana, parhaana versiona itsestään, eikä verrattuna johonkin toiseen, jonkin toisen ominaisuuspuolien kokonaisuuteen. 
 
Jos on ollut pitkään piilossa, niin kannattaa olla kärsivällisen sinnikäs. Oman itsen kaikkien olemuspuolien, ominaisuuksien ja kykyjen herääminen Ruususen unesta vie oman aikansa. Kannattaa heräillä rauhassa, omaan tahtiin ja itseään kuunnellen. Kuten kaikki kehon lihakset, sekä fyysiset että henkiset tarvitsevat lämmittelyä sekä tietoista treeniä voimistuakseen.
 
Oppimiskykymme on vahva, joten poisoppiminen on jopa haastavampaa kuin uuden oppiminen. Poisoppimisen vaihe on erittäin tärkeä, sillä siinä vahvistamme erottelukykyämme. Vahvaa erottelukykyä tarvitaan, kun alamme valitsemaan itsellemme, uutta ja luomaan hyvää elämää itsellemme.
 
Ennen uuden valintaa, täytyy siis hyvästellä vanha. Kun vanha on kiitelty ja hyvästelty , niin voi tunnustella kokemusta, jossa uusi ei olekaan vielä saapunut tyhjennettyyn  tilaan. Kokea millaista on olla irtaantuneena vanhasta, tietämättä uudesta, olla eräänlaisessa tyhjyydessä, kosketuksissa johonkin vielä tuntemattomaan. Uusi luodaan juuri tuossa uuden ja vanhan välisessä tyhjässä tilassa.

Kehon sisäinen rasismikin voi nostaa päätään. Uusi voi tuntua liian vieraalta ja siksi epämiellyttävältä sekä pelottavalta. Pelkojen tehtävänä on taas tehdä kehossa hälytys, jos ne eivät tunnista jotain ennestään tutuksi.  Peloille tuntematon merkitsee aina vaaraan riskiä. Pelot on ohjelmoitu sellaisiksi, se on niiden palvelutehtävä.
 
Pelot huutavat tyhjässä tilassa: ”Mikä tämä on? Eihän näin voi olla? Tämä on jotain vääränlaista! Tämä ainakin pitää täyttää äkkiä jollain? Uusia harrastuksia, uuden opiskelua, uusi kumppani, uusi työ; mitä tahansa tämän tyhjyyden täytteeksi. Mieli melskaa pelkojen kanssa: ”Jos heti ei löydy uutta, niin on parempi palata vanhaan kuin jäädä tähän tyhjään tilaan, tuntemattomaan. ”
 
Kuitenkin uuteen voi astua vain tuntemattoman hetken kautta.  Uuden vastaanottaminen, muutos tunnetusta tuntemattomaan, on meille vaikea, koska ennen uuden syntymää pitää sietää hetki tuntematonta, tyhjyyttä, ei tietämisen -tilaa. On vaikea päästää irti vanhasta todellisuudesta, jota kokee hallitsevansa. Kun päästää irti vanhasta ja tunnetusta, niin päästää myös irti kontrollin kokemuksesta. Mielen kontrollin tarve ja ennalta tietämisen halu on valtava.  Se haastaa meidät lujalla otteella, kun pitäisi hetkeksi astua ei tietämisen –tilaan, jotta kykenemme näkemään uuden ja osaamme ottaa sen  vastaan.
 
On luonnollista ja hyvin inhimillistä, että tyhjän tilan ensikosketuksesta voi seurata päätöntä paniikkitouhottamista, lipsahtamista tunteiden automaattiohjaukseen ja paluuta menneeseen. Mieli ja sen tunnekaverit ohjaavat valitsemaan entuudestaan tuttua ja siten turvalliselta tuntuvaa. Tuttuuden kokemuksen takia  usein jäämme kiinni myös  siihen minkä jo tiedostamme olevan itsellemme ”vääränlaista” ja jopa vaarallista. Joskus "sakkokierrokset" eli hetkellinen palaaminen vanhaan, voi olla välttämätön vaihe oman kasvun kannalta. Hetkellinen palaaminen vanhaan voi olla juuri se voimallisesti  eteenpäinvievä vaihe.
 
Sitten juuri oikeassa hetkessä sitä havahtuu ja toteaa: "Kuulkaas nyt hyvät "tunneystäväni". Minä arvostan suuresti viestejänne kehossani ja ymmärrän toimintanne hyvän tarkoituksen, mutta sovitaanko, että tätä alusta ohjaan minä. Kuulen kyllä teidät kaikki ja kiitän viesteistänne, mutta minä olen nyt sitä mieltä, että kannattaa ottaa riski, jotta päästään eteenpäin."
 
Tunteet rauhoittuvat, kun niiden viestit on otettu vastaan. Kun tunteet kokevat tulleensa kuulluiksi, niin ne tietävät duuninsa tulleen hoidetuksi, joten kaikki on taas kunnossa.
 
Ei huolta, tunteet eivät häviä kehosta. Tunteet varmasti palaavat "hälyttämään" ja kertomaan kaikenlaisia viestejä, sillä se on niiden palvelutehtävä kehossa. Sinun perustehtävääsi kuuluu huomioida kehosi viestit, kiittää vinkeistä ja jatkaa aluksesi ohjaamista.
 
Keho tottuu kaikkeen, jopa tuntemattoman ja tyhjän tilan kokemukseenkin: "Ahaa, en kuollut tähän. Ei oikeastaan pöllömpi pössis. Mitähän tämä oikeastaan onkaan; ainakin jännittävää, mielenkiintoista ja jotenkin myös rauhoittavaa samaan aikaan.” Selvisit, olet yhä hengissä.

Seuraavassa vaiheessa huomaat suhtautumisesi muuttuvan itseesi ja ulkoiseen. Löydät itsestäsi enemmän hyväksyntää suhteessa itseesi ja toisiin. Sekä suhteessa menneeseen, olevaan ja tulevaan. Kiitollisuus alkaa nostaa päätään yhä useammin. Kaikessa alkaa näkyä omanlaistaan kauneuttaan. Sielläkin missä sitä on aikaisemmin ollut lähes mahdotonta havaita. Kaikenlaista alkaa asettua sinussa jotenkin uudella tavalla.
 
Jotenkin tunnet olevasi kokonaisempi, sillä tiedostat kehossasi tapahtuvan. Tiedostat miten kehosi reagoi ajatuksiisi, tunteisiisi ja uskomuksiisi itsestäsi, toisista ja maailmasta. Tarkastelet kokemaasi suhteessa ulkopuolellasi tapahtuvaan, sen vaikuttavuuksia ja merkittävyyttä. Pohdit oman toimintasi arvopohjaa ja motiiveja sekä  niiden vaikuttavuutta itseesi ja ympäristöösi. Kaikenlaista astuu aivan uuteen valoon ja kiirekin häviää.
 
Kun on vapaus ja vastuu itsestä, voi alkaa valita uudella tavalla. Kaikki mahdollisuudet ovatkin totta yhtä aikaa.  Kun ei ole olemassa enää yhtä totuutta, niin tarve muuttaa mitään tai opettaa ketään alkaa hävitä.  Eikä oman elämän pelastajaa tarvitse enää etsiä itsen ulkopuolelta. Ulkopuolella olevista pelastusopeista voi oppia, mutta ne eivät määritä enää itseä. Luottamus kasvaa siihen, että kaikki tarvittava on jo olemassa. Kenenkään ei tarvitse muuttua. Kaikki löytävät tarvitsemansa heille parhaimmalla tavalla ja juuri oikeaan.
 
Kunnioitus kasvaa kanssakulkijoiden viisautta kohtaan, viisautta kulkea omaa polkuaan.
Mikään ei tunnu enää henkilökohtaiselta, on vain elämän virtaa, jossa on erilaisia tapahtumia ja kohtaamisia. Kaikki kokeminen alkaa tuntua yhteiseltä, erillisyyden kokemus vähenee.
 
Kun keskittyy hyvään kaikessa, niin kaikki näyttää olevan parhaalla mahdollisella tavalla.  Erilaiset kriisit osoittautuvat viestintuojiksi. Kriisit kertovat jonkin  päättymisestä, koska jokin tuli valmiiksi. Erilaisten asioiden ja vaiheiden päättyminen, kuolema, sanoittuu uudeksi: "Se on nyt valmis. Se on nyt täytetty.  Nyt voi alkaa uusi." Kärsimyskin sanoittuu uudella tavalla: ”Päästä irti ja heti helpottaa.”
 
Kun kehittää kykyään nähdä hyvää kaikessa. Kun todella keskittyy näkemään kaikessa hyvän. Silloin vapautamme elämän tapahtumaan parhaimmalla tavalla meissä.
 
Elämä ei tapahdu meille, vaan elämä todella tapahtuu meissä. Kun on uuden syntymän aika, niin toimimme kätilöinä. Kun on aika opetella, niin kuljemme kukin omaa polkuamme toistemme rinnalla. Kun on opittu ja on aika kuolla, niin kiittäen hyvästelemme sen, mikä tuli valmiiksi ja aloitamme uudestaan. Se on uuden ajan muutoshallintaa, new age change management.