Vaikeita sanoja...

​​​Tehän olettekin jo kaikki täällä! Hauska nähdä jälleen Teidät kaikki. Eilen oli liikkeellelähtö, ilmassa oli jäiden lähdön tuntua ja sitten jäimme pohtimaan tahoillemme, että miten edetään. Katsotaan missä mennään tänään ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Olet Tervetullut joukkoomme, istu alas piiriin!

---

”Mitä puhutaan tänään organisaatioista ja johtamisesta?”, kysyn istahtaessani piiriin muiden viereen. ”Haluan niin kuulla lisää teidän ajatuksianne organisaatioista ja johtamisesta.”, huokaan innostuneena. 

Nalle Puh tuhisee hieman ärtyneenä: ”Miksi sinä tarraat tassuillasi tuollaisiin vaikeisiin sanoihin? Ne ovat kovin vaikeita ymmärtää näin pienelle karhulle.” Sitten Puhin ilme kirkastuu ja kysyy, että ”Vai onko niissä sanoissa hunajaa ja siksi tassusi tarrautuvat niihin?”

”Ei, ei niissä ole hunajaa, Puh.”, vastaan hämmentyneenä. ”Hyvä kysymys Puh, tuota sietää hieman pohtia, että miksi tarraan sanoihin organisaatio ja johtaminen.” Uppo-Nallekin, meidän kesken Uppis,  yhtyy keskusteluun ja kysyy: ”Mitä jos  ei olisi noita vaikeita sanoja, mistä silloin puhuisimme?” 

Jaahas, me varmaan juttelisimme siitä miten helppoa on tehdä asioita yhdessä ja siitä miten kannattaa asioita tehdä yhdessä, jotta ne sujuvat ja kaikilla on mukavaa kuten nyt. Juttelisimme siitä miten Uppis hoitaa kelluntatyöt, kun jokin meille tärkeä kelluu joella tai miten Puh löytää hunajapuut, kun meidän tekee mieli hunajaa. Koska Uppis osaa kellua ja Puh tietää miten löytää hunajapuut.” , vastasin hetken pohdittuani. 

”Niin minä osaan kuunnella mehiläisiä ja siksi löydän hunajapuut.”, hihkaisee Puh riemastuneena. 

”Kuka sitten hoitaisi johtajan työt?”, pohtii Uppis tassu poskellaan. 

”Luulen, ette me kaikki hoitaisimme. Me johtaisimme itseä itseämme tekemällä sitä mitä osaamme parhaiten ja mitä teemme mieluiten. Yleensä olemme hyviä juuri niissä jutuissa, joista todella pidämme.” 

Puhin ilme kirkastuu, ”Niin kuin hunajan löytämisestä.” 

”Juuri niin, Puh. Me osaamme kaikki kaikkea, kunhan vain tahdomme. Mutta lahjakkaita meistä tulee juuri niissä asioissa, joista todella pidämme.” 

Uppis jatkaa ihmeissään, ”No, miksi ihmeessä sitten ei yksinkertaisesti puhuta yhdessä tekemisestä, vaan johtamisesta?”  

”Luulen, että joskus aikuiset tykkäävät tehdä asioista monimutkaisia. Niistä tulee siten jotenkin tärkeämpiä tekemisiä. Me aikuiset joskus koemme itsemme tärkeiksi vasta sitten, kun koemme asiat monimutkaisina. Sitten kun pystymme kokemaan jotkin asiat niin monimutkaisina, että niistä tulee yhteisestikin vaikeita,  niin sitten pystymme vertailemaan niitä niihin asioihin, joita pidämme sitten yksinkertaisina ja helppoina. Sitten me rakennamme hierarkian ja alamme arvottamaan asioita, tekemisiä sekä ihmisiä sen pohjalta. Sitä kutsumme sitten organisaatioksi.”

”Miksi asioista pitää tehdä monimutkaisia ja vaikeita, jotta niistä tulee tärkeitä? Hunaja on todella tärkeää, eikä sen etsiminen ole lainkaan vaikeaa tai monimutkaista. Me lähdemme vain yhdessä etsimään ja minä kuuntelen mehiläisiä, jotta löydämme hunajapuulle. Ja on tärkeää, että etsimme yhdessä, koska yhdessä on helpompi kiivetä puuhun ja yksin saattaisin eksyä suuressa metsässä. On aina hyvä olla mukana joku, joka löytää takaisin sen jälkeen, kun olemme löytäneet hunajapuun”, ihmettelee Puh. 

”Ehdotan, että emme ala monimutkaisiksi tässä piirissä. Haluan pitää asiat mukavina ja helppoina, joten eihän organisoiduta, eikä rakenneta hierarkiaa. Me yksinkertaiset karhut pidämme asioita ja ihmisiä tärkeinä ilman, että niistä tehdään monimutkaisia ja vaikeita. Hunajan löytäminen yhdessä alkaa tuntua raskaalta ajatukselta organisaation ja johtamisen kanssa. Ja raskaat ajatukset ovat kovin väsyttäviä pienille karhuille ja hunajan löytäminen väsyneenä on lähes mahdotonta”, huokaa Puh.

​