Voiko olla liian kiltti?

​KILTTEYS on mietityttänyt minua viime aikoina. Ihmiset tuntuvat olevan huolissaan siitä, että joku on liian kiltti.
 
Voiko olla liian kiltti?
 
Ehkä jotkut luulevat, että kiltteys on osoitus toisen ihmisen tyhmyydestä tässä kovassa maailmassa. Ehkä jotkut ajattelevat, että kiltteys on arkuutta ilmentää omaa itseään.
Jos kiltteys tarkoittaa toisten miellyttämistä oman itsen yli, niin kyllä, silloin ihminen voi olla liian kiltti.
 
Kiltteys voi olla myös tietoinen valinta, eikä kyse ole silloin toisten miellyttämisestä yli oman totuuden, omien sisäisten totuuksien ja arvojen.
 
Tietoinen kiltteyden valinta vaatii lujaa tahtoa. Kiltteys voi olla vahva päätös suhtautua elämään siten, ettei anna tilaa itsessään kovuudelle, vihalle ja katkeruudelle. Kiltteys voi vaatia lujaa luonnetta valita rakkaus siinäkin kohtaa missä sitä voi olla vaikea havaita suhteessa toisiin ihmisiin ja tapahtuvaan.
 
Kiltteys ei tarkoita rajattomuutta, vaan vahvoja rajoja ja tietoisia valintoja sen suhteen millaista elämää haluaa luoda.
 
Kiltteys on päätös nauttia siitä mitä on, eikä valittaa siitä mitä ei ole.
 
Toisten miellyttämisellä on rajansa, ja todellisella kiltteydellä ei ole mitään tekemistä toisten ihmisten miellyttämisen kanssa.
 
Vaikeinta voi olla kiltteyden valinta kerta toisensa jälkeen, kun huomaa toisten ihmisten pitävän sitä tyhmyyden tai rajattomuuden osoituksena.
 
Aidosti kiltti kävelee pois niistä tilanteista ja suhteista missä kiltteydelle ei ole tilaa.
Rakkaus jää kasvamaan sinne missä sille löytyy sijaa.