YHTEISESSÄ TILASSA

PYRKIMYS TILAAN, MISSÄ JOKAINEN VOI JAKAA OMAN KOKEMUKSENSA. Yhteyteen, missä voidaan olla yhdessä erimieltä, rikastua toistemme näkökulmista, ja kasvaa omassa ymmärryksessämme.

Aina omasta koetusta jakaminen ei johda minkäänlaiseen yhteyteen tai mihinkään yhteiseen. Omasta koetusta jakaminen ei välttämättä johda kuulluksi tulemisen kokemiseen, tai puhumattakaan ymmärretyksi tulemiseen. Toisaalta onko meillä muuta kuin omasta koetusta jakaminen ja pyrkimys yhteyteen. 
 
Se on, mitä on. Sitä on, mitä on. Sitten ovat ne lukemattomat näkökulmat kaikkeen siihen, minkä kukin kykenee tahollaan huomaamaan suhteessa siihen mitä on. Ehkä se on hyvä juuri niin, elämän kokemisen suhteellisuus, joka tarjoaa meille kokemuksellisuuden äärettömyyden ja mahdollisuuden vapautua totuuksien tiukoista raja-aidoista, jotka ovat totta vain kokijan mielen tasoilla.
 
Kuitenkin on hyväksyttävä sekin, että kukin eri syistä hetkittäin tarrautuu totuuksien eristävään voimaan. Turvallisuuden nimissä jaetaan toisemme erilleen ja vastakkain. Jokainen joskus turvautunee mielenpiteiden voimiinsa luodakseen jotain sellaista, jonka kokee täyttävän turvallisuuden tarpeensa, joka horjuu syystä tai toisesta.
 
Hyväksyttävä on sekin, että kaikista hyvistä pyrkimyksistä huolimatta saattavat ihmiset loukkaantua ympärillä. Loukkaantua ihan vain siksi, että toisen ilmaisema kokemus horjuttaa toisen mielen maisemaa, ja oman maailmankuvan turvaavia totuuspilareita. Ehkä sitäkin tarvitaan, jotta voidaan oppia kunnioittamaan sitäkin, mikä erottaa meidät toisistamme jossain hetkessä, jotta voimme löytää tiemme takaisin yhteiseen. 
 
Yhteiselle rannalla löytämistä voi herätellä kysymyksillä itselleen.

• Millaisissa tilanteissa koen tarvetta olla oikeassa, ja asettaa toinen väärän olijan asemaan?
• Mitä tarvetta yritän täyttää, kun totuudella eristän, vastakkain asettelen tai syytän toista jonkin oman tarpeen vajeesta?
• Mitä tarvitsen ollakseni turvassa/kuultu/hyväksytty/arvokas/rakastettu/jne?
• Mitä tarvitsen juuri nyt ollakseni onnellinen olematta oikeassa?

Kun luet tätä, niin kuulet kaipuuni keskusteluihin, missä turvallisesti kukin voi jakaa mielipiteitään, rikastua omassa mielenmaisemassaan ja rikastuttaa niiden maailmankuvia, joiden kanssa on jakamassa kokemuksia yhteisestä. 

Ns. suorapuheisuudella ei ole tilaa tässä yhteisessä maastossa. Suorapuheisuus on termi, jota yleensä käytetään, kun kerrotaan omia mielipiteitä totuuksina, ja yleensä toisista ihmisistä. 
Omasta jakaminen yleensä alkaa sanoilla: "Minusta tuntuu, minä koen, minä näen, minä kuulen, minä huomaan...". Suorapuhe alkaa yleensä sanoilla: "Sinä olet, sinulla on, sinusta..." ja suorapuhe sisältää aina vaateen, että sen toisen pitää olla toisenlainen, tai jotenkin toisin täyttääkseen suorapuhujan tarpeiden vajeet. Suorapuheisen maailmassa ollaan puolella tai vastaan, ja muut ihmiset ovat olemassa omien tarpeiden täyttämiseksi.

Jokaisessa ihmisessä asuu iso tai pieni suorapuhuja. Joissakin tilanteissa ja hetkissä se on pienempi tai isompi. Joskus sitä ei tarvita lainkaan. Tärkeintä lienee on huomata, että milloin ja miksi se osa haluaa pauhata omalla äänellä, ja vaatii niitä toisia olemaan toisin, toisenlaisia, ja "oikein". Ensin tarvitsee vain huomata oma sisäinen suorapuhuja, ja jossain vaiheessa tiedostaa, mikä oma täyttymätön tarve sai suorapuhujan aktivoitumaan. Ehkä suorapuhujalla oli tarve puolustaa tavalla tai toisella omia turvallisuuden kokemuksen rajoja, jotka syystä tai toisesta vuotavat.

Kyllä, edelleenkin lukiessasi kuulet kaipuuni keskusteluihin, missä on turvallista olla yhdessä sekä oikeassa ja väärässä yhtä aikaa. Miten antoisaa onkaan kuunnella ja olla osana keskustelua, missä kaikenlaisille mielenpiteiden näkökulmille on turvallista tilaa astua esiin, ja siten rikastuttaa jokaista läsnäolijaa. Aidossa keskustelussa läsnäolijoilla on mahdollisuus kasvaa omassa sekä yhteisessä ymmärryksessä. Aidossa keskustelussa on mahdollisuus turvallisesti havainnoida itseä toisen kautta. Siinä yhteisessä tilassa jokaisen sisäinen suorapuhuja saa vihdoin levätä rauhassa, ja olla myös roolissaan hyväksytty itsestä oppimisen lähde.